Hennebique-järjestelmän muuntojoustavuus Frenckellin tehtaan korjausrakentamisessa
Pippola, Sameli (2026)
Pippola, Sameli
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202605059330
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202605059330
Tiivistelmä
Opinnäytetyön kohteena oli Tampereella sijaitseva Frenckellin vanha paperitehdas, jonka kantava runko on rakennettu vuosien 1904–1907 välillä François Hennebiquen vuonna 1892 patentoimaa rautabetonijärjestelmää soveltaen. Rakennuksen nykyiset toimistotilat muutetaan hotellikäyttöön vuoden 2026 aikana alkavien muutostöiden yhteydessä. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää rakennuksen torisiivessä sijaitsevan Hennebique-laattapalkin kantavuus nykystandardeja soveltaen sekä tuottaa suomenkielistä materiaalia rakennejärjestelmästä.
Tutkimusmenetelminä käytettiin ainetta rikkomatonta NDT-tutkimusta, raudoitteiden vetokokeita ja aikaisemmin sahattujen rakenteiden pintojen hiontaa. Raudoitteiden halkaisijat, sijainnit ja määrät selvitettiin hiomalla palkkien ja laattojen sahattuja pintoja, ja NDT-tutkimus täydensi näitä tietoja. Vetokokeet tehtiin yhteensä seitsemälle pyöröteräsnäytteelle myötö- ja vetomurtolujuuksien selvittämiseksi. Kantavuuden laskennallinen arviointi toteutettiin murtorajatilassa PTC Mathcad Prime 10-ohjelmalla eurokoodia SFS-EN 1992-1-1 soveltaen kolmella eri betonin puristuslujuudenarvolla: 5 N/mm2, 10 N/mm2 ja 15 N/mm2.
Vetokokeissa halkaisijaltaan 6 mm raudoitteiden vetomurtolujuuden keskiarvoksi saatiin 445,6 N/mm2 ja myötölujuuden keskiarvoksi noin 363 N/mm2. Halkaisijaltaan 12 mm raudoitteiden keskiarvoksi vetomurtolujuudelle saatiin 343,4 N/mm2 ja myötölujuuden keskiarvoksi noin 295 N/mm2. Tulosten välinen hajonta huomioitiin laskennassa käyttämällä myötölujuudelle arvoa 250 N/mm2.
Laskennallisen kantavuuden arvioinnin perusteella rakenne ei täytä hotellin hyötykuormavaatimusta 2 kN/m2 betonin puristuslujuudella 5 N/mm2. Puristuslujuuden ollessa 10 N/mm2 ja 15 N/mm2 rakenne täyttää vaatimuksen. Jatkotutkimuksena suositellaan betonin todellisen puristuslujuuden määrittämistä, jolloin tämän työn laskelmia voidaan hyödyntää suoraan kantavuuden arviointiin.
Tutkimusmenetelminä käytettiin ainetta rikkomatonta NDT-tutkimusta, raudoitteiden vetokokeita ja aikaisemmin sahattujen rakenteiden pintojen hiontaa. Raudoitteiden halkaisijat, sijainnit ja määrät selvitettiin hiomalla palkkien ja laattojen sahattuja pintoja, ja NDT-tutkimus täydensi näitä tietoja. Vetokokeet tehtiin yhteensä seitsemälle pyöröteräsnäytteelle myötö- ja vetomurtolujuuksien selvittämiseksi. Kantavuuden laskennallinen arviointi toteutettiin murtorajatilassa PTC Mathcad Prime 10-ohjelmalla eurokoodia SFS-EN 1992-1-1 soveltaen kolmella eri betonin puristuslujuudenarvolla: 5 N/mm2, 10 N/mm2 ja 15 N/mm2.
Vetokokeissa halkaisijaltaan 6 mm raudoitteiden vetomurtolujuuden keskiarvoksi saatiin 445,6 N/mm2 ja myötölujuuden keskiarvoksi noin 363 N/mm2. Halkaisijaltaan 12 mm raudoitteiden keskiarvoksi vetomurtolujuudelle saatiin 343,4 N/mm2 ja myötölujuuden keskiarvoksi noin 295 N/mm2. Tulosten välinen hajonta huomioitiin laskennassa käyttämällä myötölujuudelle arvoa 250 N/mm2.
Laskennallisen kantavuuden arvioinnin perusteella rakenne ei täytä hotellin hyötykuormavaatimusta 2 kN/m2 betonin puristuslujuudella 5 N/mm2. Puristuslujuuden ollessa 10 N/mm2 ja 15 N/mm2 rakenne täyttää vaatimuksen. Jatkotutkimuksena suositellaan betonin todellisen puristuslujuuden määrittämistä, jolloin tämän työn laskelmia voidaan hyödyntää suoraan kantavuuden arviointiin.
