Personointi uutismedioissa : vaikuttaako personointi siihen, mitä sisältöjä eri uutispalveluiden käyttäjät näkevät?

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkin, miten personointi vaikuttaa siihen, mitä sisältöjä medioiden käyttäjät näkevät. Selvitän muun muassa sitä, mitä tietoja medioiden sivuilla kerätään, ja mihin tarkoitukseen.

Aihe on ajankohtainen, sillä iso osa ihmisistä lukee uutisia netistä. Teknologia kehittyy hurjaa vauhtia, ja suosittelualgoritmeja käytetään tavalla tai toisella lähes joka paikassa. On hyvä tiedostaa, mihin omia tietoja kerätään, ja mitkä asiat voivat mahdollisesti vaikuttaa siihen, mitä omaan uutissyötteeseen ilmestyy.

Tarkastelussa oli Ylen, Iltalehden ja Helsingin Sanomien personointikäytännöt. Opinnäytetyössä tutkitaan, mitä kolme eri lukijaa näkevät kyseisten medioiden sovelluksissa. Tarkoituksena oli selvittää, näkyykö eri käyttäjillä eri sisältöjä, ja onko eroilla loppujen lopuksi merkitystä.

Jokaisesta mediasta kerättiin kahden viikon ajan vähintään kolme ensimmäistä sisältöä joka päivä samaan aikaan. Lukijat olivat kirjautuneena medioiden puhelinsovelluksiin. Tutkin, minkälaisia eroja oli havaittavissa eri ihmisten taltioimien sisältöjen välillä.

Käytin tutkimuksessa laadullisen tutkimuksen ja aineistopohjaisen sisällönanalyysin periaatteita. Kokosin ensin tutkittavat sisällöt taulukoihin, ja sen jälkeen keräsin eroavat sisällöt vielä toiseen taulukkoon, sekä luokittelin eroavaisuudet. Näin pystyin tutkimaan, onko personointia havaittavissa. Myös eroavien uutisten aiheet olivat näkyvillä, eli luokittelin eroavaisuudet aiheiden perusteella.

Mahdollista personointia on havaittavissa, mutta moni asia vaikuttaa siihen, mitä sisältöjä kukin ihminen näkee. Otin tutkimuksessa huomioon kaikki mahdolliset tekijät aina evästeistä siihen, olivatko lukijat ottaneet sisällöt talteen samaan aikaan. Mahdollista personointia ilmeni tutkimuksen aikana Ylellä ja Iltalehdellä. Ylellä tämä mahdollinen personointi näkyi kolmessa ensimmäisessä sisällössä, Iltalehdellä sen sijaan kolmen ensimmäisen sisällön jälkeen.

Mahdollista personointia esiintyi Ylellä noin 4,8 prosentissa ja Iltalehdellä 5,6 prosentissa kerätyistä sisällöistä. En lopulta tutkinut niinkään eroavien sisältöjen aiheita, koska kappalemäärällisesti eroavaisuuksia oli kuitenkin vain muutamia, ja tarkempi analysointi olisi tarvinnut parempaa tietämystä siitä, minkälaisia koehenkilöt olivat, eli osuiko personointi kohdilleen. Kaiken kaikkiaan personointi ei tutkimuksen perusteella aiheuttanut kuplautumista tai sitä, että jokin tärkeä uutinen jäisi keneltäkään näkemättä.

Lopussa kerron, miten tutkimusta voisi vielä laajentaa. Esimerkiksi koehenkilöitä, tutkimuspäiviä, medioita ja alustoja voisi olla enemmän. Tutkimusta voisi siis monella tapaa kehittää.