Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa : sukupuolisensitiivisyyden toteutuminen varhaiskasvatuksessa varhaiskasvattajien näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyössä tarkasteltiin sukupuolisensitiivisyyden toteutumista varhaiskasvatuksessa varhaiskasvattajien näkökulmasta. Aihe on ajankohtainen, sillä sukupuolisensitiivinen kasvatus on keskeinen osa yhdenvertaisuuden edistämistä varhaiskasvatuksessa, mutta sen käytännön toteutumisessa on havaittu vaihtelua. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää varhaiskasvattajien tietoisuutta sukupuolisensitiivisyydestä, sen toteutumista arjen pedagogisessa toiminnassa sekä siihen liittyviä haasteita ja esteitä. Näihin pohjautuen tutkimuskysymykset olivat: Kuinka tietoisia varhaiskasvattajat ovat sukupuolisensitiivisyydestä? Miten sukupuolisensitiivinen kasvatus toteutuu käytännön arjessa? Millaisia haasteita tai esteitä sukupuolisensitiivisen työotteen toteuttamisessa kohdataan? Lisäksi opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta sukupuolisensitiivisyydestä ja sen merkityksestä varhaiskasvatuksen arjessa. Tutkimus toteutettiin sekä määrällisenä että laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kyselyllä, joka sisälsi sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä. Kysely julkaistiin kolmessa varhaiskasvattajille suunnatussa Facebook-ryhmässä ja siihen vastasi yhteensä 53 varhaiskasvattajaa. Vastaajat edustivat eri koulutustaustoja ja työskentelivät eri tehtävänimikkeillä. Määrällinen aineisto analysoitiin hyödyntämällä prosenttijakaumia ja tuloksia havainnollistettiin kaavioiden avulla. Laadullinen aineisto analysoitiin teemoittelua hyödyntäen. Tulosten perusteella varhaiskasvattajat olivat tietoisia sukupuolisensitiivisyyden käsitteestä, mutta tietoisuuden syvyys sekä sen toteutuminen arjessa vaihteli. Sukupuolisensitiivinen kasvatus ilmeni kielenkäytössä erityisesti lasten puhuttelemisessa, lasten kiinnostuksen kohteiden tukemisessa sekä yksilöllisten valintojen kunnioittamisessa. Keskeisiksi haasteiksi nousivat totuttujen toimintatapojen muuttaminen, puutteellinen koulutus sekä konkreettisten toimintamallien puute sukupuolisensitiivisen työotteen toteuttamiseen. Avoimen keskusteluilmapiirin merkitys korostui.