Voimavaralähtöisen etävertaistukiryhmän pilotointi näkövammaisten yhdistyksessä

Abstract

Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli suunnitella, toteuttaa ja arvioida etämuotoinen vertaistukiryhmä työikäisille näkövammaisille, sekä tuottaa toimintamalli, jota toimeksiantaja Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset (HUN) ry voisi hyödyntää jatkossa osana säännöllistä toimintaansa. Työtä ohjasivat kaksi tutkimuskysymystä: millainen on toimiva ja saavutettava etävertaistukiryhmän malli näkövammaisille työikäisille sekä mitkä tekijät tukevat osallistujien osallisuuden ja vertaistuen merkityksellisyyden tunnetta etämuotoisessa ryhmässä? Tietoperusta rakentui neljän keskeisen teeman ympärille: näkövammaisuus ja sen vaikutukset osallisuuteen ja hyvinvointiin, vertaistuen merkitys ja toimintamekanismit, voimavaralähtöinen ja ratkaisukeskeinen työote, sekä digitaalinen saavutettavuus etätoiminnan kontekstissa. Tutkimuskirjallisuus osoitti, että näkövammaiset henkilöt kokevat muuta väestöä useammin yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Lisäksi ryhmämuotoinen vertaistuki voi tukea osallisuuden kokemusta, toimijuutta ja arjen hallintaa. Pilottiryhmä toteutettiin Microsoft Teams -alustalla kolmena viikoittaisena tapaamisena maaliskuussa 2026. Osallistujia oli yhdeksän, ja he olivat iältään noin 35–55-vuotiaita. Aineisto koostui osallistujilta kerätystä suullisesta ja kirjallisesta palautteesta, sekä tekijän omista havainnoista, jotka kirjattiin reflektiomuistioon jokaisen tapaamisen jälkeen. Pilottiryhmä osoittautui lupaavaksi. Kaikki yhdeksän osallistujaa sitoutuivat kaikkiin kolmeen tapaamiseen, ja ryhmässä syntyi turvallinen ja avoin ilmapiiri, jossa osallistujat uskalsivat jakaa myös henkilökohtaisia ja herkkiä kokemuksia. Voimavaralähtöinen työote toimi käytännössä hyvin; osallistujat auttoivat toisiaan suoraan omalla kokemusasiantuntijuudellaan ilman, että ohjaajan tarvitsi toimia asiantuntijana. Tapaamisten jälkeen osallistujille lähetettiin tiivistelmä käydyistä teemoista ja ratkaisuista, jonka tarkoitus oli toimia eräänlaisena yhteisöllisenä voimavarakarttana. Erityisen arvokkaaksi osoittautui mahdollisuus antaa palautetta kirjallisesti sähköpostitse, sillä se tuotti suullista palautetta rikkaampaa ja rakentavampaa aineistoa. Keskeisimmät kehittämiskohteet liittyivät ryhmäkokoon, tapaamisten kestoon ja osallistujien elämäntilanteiden laajaan kirjoon. Toimivampi ryhmäkoko olisi noin viisi henkilöä, tapaamisten tulisi kestää vähintään kaksi tuntia, ja osallistujien elämäntilanne olisi syytä kartoittaa tarkemmin jo suunnitteluvaiheessa, jotta ryhmä voi vastata tasapuolisesti kaikkien tarpeisiin. Lisäksi ennalta määriteltyjen teemojen sijaan osallistujalähtöinen aiheenvalinta palvelisi ryhmää paremmin. Tulosten pohjalta tuotettiin konkreettinen toimintamallin ehdotus, joka kattaa suunnitteluvaiheen, ryhmän käynnistämisen, ohjaajan roolin ja palautteen keräämisen. Jatkotutkimukselle on tarvetta erityisesti sen suhteen, miten ryhmän homogeenisyys vaikuttaa vertaistuen koettuun merkityksellisyyteen, sekä etä- ja lähimuotoisen toteutuksen erojen systemaattisemmaksi vertailemiseksi näkövammaisten kohderyhmässä.

The aim of this practice-based thesis was to design, implement, and evaluate a strengths-based online peer support group for visually impaired adults of working age, and to produce an operational model that the commissioning organisation, the Helsinki and Uusimaa Visually Impaired Association (HUN ry), can use as part of its regular activities in the future. The thesis was guided by two research questions: what constitutes a functional and accessible online peer support group model for visually impaired adults of working age, and which factors support participants’ sense of inclusion and the meaningfulness of peer support in an online group setting? The theoretical framework was built around four key themes: the impact of visual impairment on inclusion and wellbeing; the significance and mechanisms of peer support; strengths-based and solution-focused approaches to peer support; and digital accessibility in the context of online peer support. Research indicates that visually impaired individuals experience loneliness and social exclusion more frequently than the general population, and that group-based peer support can strengthen the experience of inclusion, agency, and coping with everyday life. The pilot group was conducted via Microsoft Teams, across three weekly sessions in March 2026. There were nine participants, ranging in age from 35 to 55. The data consisted of oral feedback collected at the end of each session, written feedback received by email after the sessions, and the author’s own observations while in the role of facilitator. The observations were recorded in a reflection journal after each meeting. The pilot group proved promising. All nine participants committed to all three sessions, and the group’s safe and open atmosphere enabled participants to share personal and sensitive experiences. The strengths-based approach worked well in practice – participants supported one another directly through their own lived experience, without the facilitator needing to act as an expert. After each session, the participants were sent a summary of the discussed topics and solutions, which was intended to serve as a shared resource map. Enabling participants to provide written feedback by email was particularly useful, as it yielded richer and more constructive suggestions for improvement than oral feedback alone. The main areas for development noted were group size, session length, and the diversity of participants’ life situations. An optimal group size would be around five participants, sessions should last at least two hours, and participants’ life situations should be mapped more carefully during the planning stage so that the group can be more homogenous and thus serve the participants’ needs more equally. Furthermore, a participant-led approach to topic selection would serve the group better than pre-defined themes. Based on the findings, a concrete operational model was produced, which covered the planning phase, group launch, the facilitator’s role, and feedback collection. Further research is needed, particularly regarding how group homogeneity affects the perceived meaningfulness of peer support, as well as how to enable more systematic comparison of remote and in-person formats within this target group.