Miksi lääkärit valitsevat vuokratyön : työhyvinvoinnin näkökulma

Abstract

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on kokenut merkittäviä muutoksia hyvinvointialueuudistuksen myötä. Vuokratyön yleistyminen lääkärien keskuudessa on herättänyt keskustelua resurssien käytöstä ja työhyvinvoinnista. Tämän opinnäytetyön tarve syntyi ajankohtaisesta ilmiöstä, jossa yhä useampi lääkäri valitsee vuokratyön perinteisen virkasuhteen sijaan. Tekijän työkokemus rekrytointikonsulttina sote-alalla antoi käytännön näkökulman aiheeseen.

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miksi lääkärit valitsevat vuokratyön vakituisen virkasuhteen sijaan ja miten tämä valinta heijastuu heidän työhyvinvointiinsa. Tutkimus pyrki tunnistamaan työhyvinvointiin liittyviä tekijöitä, jotka ohjaavat lääkäreitä kohti vuokratyötä, sekä analysoimaan, miten nämä tekijät eroavat julkisen sektorin virkasuhteista. Lisäksi tavoitteena oli kehittää ratkaisuehdotuksia lääkärien työhyvinvoinnin parantamiseksi.

Tutkimuksessa käytettiin laadullista lähestymistapaa. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin kahdelta lääkäriltä: toinen työskenteli vuokratyöntekijänä ja toinen vakituisessa virkasuhteessa hyvinvointialueella. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina maaliskuussa 2025. Aineiston analyysissa käytettiin teemoittelua. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös ajantasaista tutkimustietoa ja kirjallisuutta vuosilta 2018–2025.

Tutkimus osoitti, että työn joustavuus, autonomia ja mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin ovat keskeisimpiä syitä vuokratyön valintaan. Vuokralääkärit arvostivat työn itsenäisyyttä ja digitaalista yhteisöllisyyttä, mutta kohtasivat haasteita kotona tehtävässä työssä. Virkalääkärit puolestaan painottivat selkeän työnkuvan, ammatillisen kehityksen ja työyhteisön tuen merkitystä. Molemmat työsuhdemuodot kärsivät byrokratian kuormittavuudesta ja potilastietojärjestelmien tehottomuudesta. Työhyvinvoinnin parantamiseksi suositeltiin esihenkilötyön vahvistamista, työaikojen joustavuuden lisäämistä, digitaalisten järjestelmien kehittämistä ja työnohjauksen saatavuuden varmistamista molemmissa työsuhdemuodoissa

Finland’s healthcare system has undergone significant changes following the establishment of wellbeing services counties. The increasing prevalence of agency work among doctors has sparked discussion about the use of resources and work wellbeing. This thesis arose from this topical phenomenon, as an increasing number of physicians are choosing agency work instead of permanent public employment. The author’s professional background as a recruitment consultant in the social and healthcare sector provided a practical perspective on the topic.

The aim of this thesis was to explore why doctors choose agency work over permanent positions and how this decision affects their work wellbeing. The study sought to identify well-being-related factors that guide physicians toward agency employment and to analyze how these differ from those in the public sector. In addition, the research aimed to propose development measures to improve doctors’ work wellbeing.

A qualitative approach was adopted. The material was collected through thematic interviews with two physicians: one working as an agency doctor and the other in a permanent public position within a well-being services county. The semi-structured interviews were conducted in March 2025, and the data were analyzed thematically. Recent research and literature from 2018 to 2025 were also reviewed.

The results showed that flexibility, autonomy, and the ability to influence working hours were the key reasons for choosing agency work. Agency doctors valued independence and digital forms of collegiality but also faced challenges related to remote work. In contrast, physicians in permanent positions emphasized a clear job description, professional development, and support from the work community. Both employment types suffered from bureaucratic burdens and inefficient patient information systems. To enhance doctors’ wellbeing at work, the study recommends strengthening leadership, increasing flexibility in working hours, improving digital systems, and ensuring access to professional supervision in all forms of employment.