Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikutus työkykyyn

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikutuksia työkykyyn tilanteissa, joissa perheessä on erityisen tuen tarpeessa oleva henkilö. Työterveyshuoltoa tarkastellaan keskeisenä toimintaympäristönä. Aiemmat tutkimukset tuovat ilmi, että työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen haasteet voivat heikentää työntekijän työkykyä näissä elämäntilanteissa.

Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta sekä tunnistaa keinoja, joilla työntekijän työkykyä voidaan tukea. Keskeisessä roolissa ovat työntekijä, työnantaja ja työterveyshuolto, ja tarkoituksena on edistää yhteistyötä työkyvyn edistämiseksi.

Tutkimuksessa käytettiin sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Aineisto kerättiin anonyymisti sähköisellä puolistrukturoidulla kyselyllä eri toimialojen työntekijöiltä. Teoreettinen viitekehys perustuu aikaisempaan ja ajankohtaiseen tutkimus- ja kirjallisuustietoon.

Tulokset osoittivat, että työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen onnistui pääosin hyvin, mutta perhe-elämä kuormitti työssä jaksamista yli puolella vastaajista ja palautumisessa oli puutteita. Työn joustavat järjestelyt ja esihenkilön sekä työterveyshuollon tuki edistivät yhteensovittamista. Tuloksista käy ilmi jatkotutkimuksen tarve, jossa hoivatilanteiden erot sekä esihenkilön ja työterveyshuollon rooli työkyvyn tukemisessa selkiytyvät.