Esihenkilöiden emotionaaliset taidot ja strategiat palautetilanteissa
Riippi, Ronja (2026)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026050710131
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026050710131
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää miten tunneäly ja selviytymisstrategiat integroituvat osaksi sosiaali- ja terveysalan esihenkilöiden arkea. Tätä tutkittiin palautteen vastaanottamisen näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten esihenkilöt kokevat heihin kohdistuvan palautteen emotionaalisesti, millaisia selviytymisstrategioita he käyttävät palautetilanteista selviytymiseen ja miten nämä taidot vaikuttavat johtamisosaamisen kehittämiseen. Työn taustalla vaikuttivat sosiaali- ja terveysalan jatkuva muutos ja kasvava tarve emotionaalisesti kestävälle johtajuudelle. Työ toteutettiin ilman ulkopuolista toimeksiantajaa.
Opinnäytetyön tietoperusta muodostui Golemanin tunneälyteoriasta, Lazaruksen ja Folkmanin selviytymisstrategiamallista sekä Kolbin kokemuksellisen oppimisen kehästä. Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin sosiaali- ja terveysalan esihenkilöiltä sähköisellä Webropol-kyselylomakkeella. Kyselyä jaettiin sähköpostitse sekä Facebookissa että LinkedInissä julkisella linkillä huhtikuussa 2026. Kyselyyn vastasi 63 henkilöä, joista kohderyhmään kuuluvia sosiaali- ja terveysalan esihenkilöitä oli 60. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Numeraalisia tuloksia syvennettiin laadullisella avoimella kysymyksellä, joka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla teemoittelemalla.
Tulokset osoittivat, että sosiaali- ja terveysalan esihenkilöillä on vahva itsetuntemus, ja he mieltävät palautteen luontevaksi osaksi työtään. Palaute koettiin kuitenkin osin emotionaalisesti kuormittavana ja haastavana. Selviytymisstrategioissa korostuivat ongelmakeskeiset menetelmät, kuten tarkentavat kysymykset palautteen antajalle lisätiedon saamiseksi. Enemmistö vastaajista koki välttämättömäksi yhdistää tunne- ja ongelmakeskeisiä strategioita hallitakseen palautetilanteita tehokkaasti. Työkokemuksen havaittiin vahvistavan kykyä säilyttää rauhallisuus palautetilanteissa.
Johtopäätöksenä todettiin, että sosiaali- ja terveysalan organisaatioissa vallitsee jännite esihenkilöiden vahvan yksilöllisen osaamisen ja puutteellisten rakenteellisten tukimuotojen välillä. Yli puolet vastaajista koki saavansa liian vähän tukea tai työkaluja palautteen käsittelyyn. Tutkimus osoitti, että emotionaalinen yksinäisyys on alalla yleistä ja tuki on keskittynyt suurten yksiköiden johtajille, kun taas pienten yksiköiden esihenkilöt kokevat saavansa vähemmän tukea.
Kehittämissuosituksina esitettiin konkreettinen muistilista. Se sisälsi kehitysehdotuksina rakenteellista tukea tunteiden kanssa selviytymiseen ja koko työyhteisön palautekoulutusta. Lisäksi suositeltiin anonyymin palautteen purkuprosessin uudistamista, perehdytyksen painopisteen muuttamista selviytymisstrategioita ja tunnetaitoja painottavaksi sekä avoimuuden ja turvallisuuden vahvistamista työpaikoilla. Opinnäytetyö antaa sote-alan organisaatioille ja HR-ammattilaisille viestin, että painotus esihenkilöiden emotionaaliseen tukeen on strateginen investointi organisaation muutoskyvylle ja oppimiselle sekä johtamisen kehittämiselle. Opinnäytetyö osoittaa, että esihenkilöiden tunneälytaitojen vahvistaminen on keskeinen osa sosiaalisesti kestävää kehitystä ja vastuullista johtamista muuttuvassa sote-alan toimintaympäristössä. The objective of this thesis was to examine how emotional intelligence and coping strategies are integrated into the daily work of leaders in the social and health care sector. The study focused specifically on the process of receiving feedback. It explored how leaders experience feedback emotionally and what strategies they use to manage these situations. Additionally, the study assessed how these skills contribute to the development of leadership competence. The research was motivated by the continuous changes in the sector and the growing need for emotionally sustainable leadership. The thesis was conducted without an external client.
The theoretical framework was based on Goleman’s emotional intelligence theory, Lazarus and Folkman’s model of coping strategies, and Kolb’s cycle of experiential learning. The research used a quantitative approach. A total of 63 respondents participated in the survey, 60 of whom met the target group criteria of being leaders in the social and health care sector. Data was collected via an electronic Webropol survey in April 2026. The survey was distributed through email and social media platforms, including Facebook and LinkedIn. The data was analysed using statistical methods. Furthermore, the qualitative open-ended question was analysed using inductive content analysis to deepen the numerical results.
The results indicated that leaders possess strong self-awareness and view feedback as a natural part of their work. However, receiving feedback was often perceived as emotionally demanding. Regarding coping strategies, problem-focused coping methods were the most common. These included, for example, asking clarifying questions to the feedback provider. Most respondents emphasized the importance of combining emotion-focused and problem-focused coping strategies. The results also showed that extensive work experience helps leaders remain calm during feedback situations.
In conclusion, there is a clear tension between the strong individual skills of leaders and the lack of organizational support. Over half of the respondents felt they lacked sufficient tools for processing feedback. The study demonstrated that emotional loneliness is common in the sector and that support is concentrated among leaders of large units, whereas leaders of smaller units experience receiving less support. The development recommendations were presented as a practical checklist. It suggested structural support for emotional coping, community-wide feedback training, and modernizing anonymous feedback processes. Additionally, the list proposed emphasizing emotional skills during orientation and fostering workplace safety. This thesis provides a message for organizations and HR professionals. Investing in the emotional support of leaders is a strategic investment. It enhances organizational resilience, learning, and leadership development. The study demonstrates the strengthening emotional intelligence skills is a key element of socially sustainable development and responsible leadership in the changing social and health care environment.
Opinnäytetyön tietoperusta muodostui Golemanin tunneälyteoriasta, Lazaruksen ja Folkmanin selviytymisstrategiamallista sekä Kolbin kokemuksellisen oppimisen kehästä. Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin sosiaali- ja terveysalan esihenkilöiltä sähköisellä Webropol-kyselylomakkeella. Kyselyä jaettiin sähköpostitse sekä Facebookissa että LinkedInissä julkisella linkillä huhtikuussa 2026. Kyselyyn vastasi 63 henkilöä, joista kohderyhmään kuuluvia sosiaali- ja terveysalan esihenkilöitä oli 60. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Numeraalisia tuloksia syvennettiin laadullisella avoimella kysymyksellä, joka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla teemoittelemalla.
Tulokset osoittivat, että sosiaali- ja terveysalan esihenkilöillä on vahva itsetuntemus, ja he mieltävät palautteen luontevaksi osaksi työtään. Palaute koettiin kuitenkin osin emotionaalisesti kuormittavana ja haastavana. Selviytymisstrategioissa korostuivat ongelmakeskeiset menetelmät, kuten tarkentavat kysymykset palautteen antajalle lisätiedon saamiseksi. Enemmistö vastaajista koki välttämättömäksi yhdistää tunne- ja ongelmakeskeisiä strategioita hallitakseen palautetilanteita tehokkaasti. Työkokemuksen havaittiin vahvistavan kykyä säilyttää rauhallisuus palautetilanteissa.
Johtopäätöksenä todettiin, että sosiaali- ja terveysalan organisaatioissa vallitsee jännite esihenkilöiden vahvan yksilöllisen osaamisen ja puutteellisten rakenteellisten tukimuotojen välillä. Yli puolet vastaajista koki saavansa liian vähän tukea tai työkaluja palautteen käsittelyyn. Tutkimus osoitti, että emotionaalinen yksinäisyys on alalla yleistä ja tuki on keskittynyt suurten yksiköiden johtajille, kun taas pienten yksiköiden esihenkilöt kokevat saavansa vähemmän tukea.
Kehittämissuosituksina esitettiin konkreettinen muistilista. Se sisälsi kehitysehdotuksina rakenteellista tukea tunteiden kanssa selviytymiseen ja koko työyhteisön palautekoulutusta. Lisäksi suositeltiin anonyymin palautteen purkuprosessin uudistamista, perehdytyksen painopisteen muuttamista selviytymisstrategioita ja tunnetaitoja painottavaksi sekä avoimuuden ja turvallisuuden vahvistamista työpaikoilla. Opinnäytetyö antaa sote-alan organisaatioille ja HR-ammattilaisille viestin, että painotus esihenkilöiden emotionaaliseen tukeen on strateginen investointi organisaation muutoskyvylle ja oppimiselle sekä johtamisen kehittämiselle. Opinnäytetyö osoittaa, että esihenkilöiden tunneälytaitojen vahvistaminen on keskeinen osa sosiaalisesti kestävää kehitystä ja vastuullista johtamista muuttuvassa sote-alan toimintaympäristössä.
The theoretical framework was based on Goleman’s emotional intelligence theory, Lazarus and Folkman’s model of coping strategies, and Kolb’s cycle of experiential learning. The research used a quantitative approach. A total of 63 respondents participated in the survey, 60 of whom met the target group criteria of being leaders in the social and health care sector. Data was collected via an electronic Webropol survey in April 2026. The survey was distributed through email and social media platforms, including Facebook and LinkedIn. The data was analysed using statistical methods. Furthermore, the qualitative open-ended question was analysed using inductive content analysis to deepen the numerical results.
The results indicated that leaders possess strong self-awareness and view feedback as a natural part of their work. However, receiving feedback was often perceived as emotionally demanding. Regarding coping strategies, problem-focused coping methods were the most common. These included, for example, asking clarifying questions to the feedback provider. Most respondents emphasized the importance of combining emotion-focused and problem-focused coping strategies. The results also showed that extensive work experience helps leaders remain calm during feedback situations.
In conclusion, there is a clear tension between the strong individual skills of leaders and the lack of organizational support. Over half of the respondents felt they lacked sufficient tools for processing feedback. The study demonstrated that emotional loneliness is common in the sector and that support is concentrated among leaders of large units, whereas leaders of smaller units experience receiving less support. The development recommendations were presented as a practical checklist. It suggested structural support for emotional coping, community-wide feedback training, and modernizing anonymous feedback processes. Additionally, the list proposed emphasizing emotional skills during orientation and fostering workplace safety. This thesis provides a message for organizations and HR professionals. Investing in the emotional support of leaders is a strategic investment. It enhances organizational resilience, learning, and leadership development. The study demonstrates the strengthening emotional intelligence skills is a key element of socially sustainable development and responsible leadership in the changing social and health care environment.