30 grilliä : takapihan poissaolo, arjen näyttämö ja deadpan-katse.
Röyskö, Sakari (2026)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026051211248
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026051211248
Tiivistelmä
Kirjallinen opinnäytetyöni tarkastelee suomalaista arkiympäristöä deadpan-estetiikan, New Topographics -perinteen sekä sarjallisen ja typologisen valokuvauksen viitekehyksessä. Työn taiteellinen osa on 30 grilliä -niminen valokuvasarja, joka kuvaa talvisia omakoti- ja rivitalopihoja eri puolilla Suomea. Grilli toimii kuvissa sekä konkreettisena esineenä että indeksinä, joka viittaa pihan ylläpitoon, kausiluonteisuuteen sekä kodin ja puolijulkisen tilan välisiin rakenteisiin.
Työn lähtökohtana on arkisen, ei-spektaakkelimaisen ympäristön tarkastelu ilman ilmaisullista dramatisointia. Talvi, lumi ja diffuusi valo tasoittavat visuaalisia eroja ja korostavat rakenteellisia suhteita, jolloin deadpan-estetiikan neutraali katse suuntaa huomion tilan järjestyksiin ja toistoihin. Sarjallisuus toimii metodina, joka mahdollistaa vertailevan lukutavan ja kytkee kuvaamisen arjen rytmeihin. Tässä työ nojaa erityisesti Hanna Timosen (2024) arjen valokuvauksen teoriaan.
Työ asettuu dialogiin New Topographics -liikkeen sekä Stephen Shoren ja Takashi Homman lähiöympäristöjä kuvaavan tuotannon kanssa. Lopputuloksena syntyy valokuvakirja, jossa sarjallinen esitystapa tukee hidasta ja analyyttistä katsomista. Työ osoittaa, että deadpan-estetiikka ja sarjallinen valokuvaus tarjoavat toimivan metodologisen kehyksen suomalaisen arjen ja rakennetun ympäristön tarkasteluun.
Työn lähtökohtana on arkisen, ei-spektaakkelimaisen ympäristön tarkastelu ilman ilmaisullista dramatisointia. Talvi, lumi ja diffuusi valo tasoittavat visuaalisia eroja ja korostavat rakenteellisia suhteita, jolloin deadpan-estetiikan neutraali katse suuntaa huomion tilan järjestyksiin ja toistoihin. Sarjallisuus toimii metodina, joka mahdollistaa vertailevan lukutavan ja kytkee kuvaamisen arjen rytmeihin. Tässä työ nojaa erityisesti Hanna Timosen (2024) arjen valokuvauksen teoriaan.
Työ asettuu dialogiin New Topographics -liikkeen sekä Stephen Shoren ja Takashi Homman lähiöympäristöjä kuvaavan tuotannon kanssa. Lopputuloksena syntyy valokuvakirja, jossa sarjallinen esitystapa tukee hidasta ja analyyttistä katsomista. Työ osoittaa, että deadpan-estetiikka ja sarjallinen valokuvaus tarjoavat toimivan metodologisen kehyksen suomalaisen arjen ja rakennetun ympäristön tarkasteluun.
