Motivaatioilmaston muuttaminen ja sen vaikutukset FC Interin akatemiaryhmässä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli suunnitella ja toteuttaa tehtäväsuuntautunutta motivaatioilmastoa edistävä valmennusinterventio juniorijalkapalloryhmän toimintaan. Tarkoituksena oli tutkia, miten tehtäväsuuntautuneisuuden lisääminen motivaatioilmastossa vaikuttaa pelaajien itseohjautuvuuteen ja vuorovaikutukseen. Tutkimuksen tehtävänä on kuvata kolmen lukukauden mittaisen valmennusprosessia ja tuottaa tietoa motivaatioilmastoon muuttamisen kannalta toimivista käytännöistä, sekä muutoksen vaikuttavuudesta pelaajien itseohjautuvuuteen ja vuorovaikutukseen.

Tutkimus on toimintatutkimus, jonka kohde ryhmänä oli Turun Seudun Urheiluakatemian jalkapallon harjoitusryhmä. Toiminnan toteuttajana oli jalkapallojoukkue FC Inter, jonka pelaajia lähes kaikki harjoituksissa mukana olevat pelaajat olivat. Pelaajien ikä vaihteli 13- 18-vuoden välillä. Tutkimuksen aineisto pohjautuu havainnointiin perustuvaan tutkimuspäiväkirjaan.

Kohderyhmässä valmentajien luoma motivaatioilmasto oli varsin minäsuuntautunut. Tutkimus ongelmana oli löytää keinot, miten valmentajien toiminta harjoituksissa saadaan muutettua tehtäväsuuntautuneisuutta korostavaksi. Valmennuksen muutoksen suunnittelussa ja toteuttamisessa tukeuduttiin oppimisen motivaatioilmaston tunnuspiirteistä tehtyyn TARGET-malliin. Tavoitteena tehtäväsuuntautuneisuuden lisäämiseksi oli luoda motivaatioilmasto, jossa TARGET-mallin mukaiset valmennuksen kuusi kohdealuetta eli tehtävät, päätösvalta, tunnustuksen antaminen, ryhmittelyt, arviointi ja ajankäyttö perustuisivat tehtäväsuuntautunutta motivaatioilmastoa edistävään toimintamalliin. Muutoksen arviointi perustuu pääasiassa tutkijan tutkimuspäiväkirjaan tekemiin havaintoihin, jotka pohjautuvat TARGET-malliin kirjattujen minäsuuntautuneiden ja tehtäväsuuntautuneiden piirteiden muutokseen intervention aikana.

Kohderyhmän pelaajien itseohjautuvuus oli heikkoa ja vuorovaikutus vähäistä sekä valmennukselle että kanssa pelaajille. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään miten tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston lisäämisellä voidaan tukea itseohjautuvuuden ja vuorovaikutustaitojen kehitystä, ja miten motivaatioilmastoon tehty muutos vaikuttaa pelaajien itseohjautuvuuteen ja vuorovaikutukseen. Vaikuttavuuden selvittäminen perustuu tutkijan ja kohderyhmän kahden muun valmentajan tekemiin havaintoihin, joissa pelaajien itseohjautuvuuden ja vuorovaikutuksen taso arvioitiin tutkimuksen alkupuolella ja kyseisten asioiden kehitystä seurattiin koko tutkimuksen ajan.

Tutkimuksen mukaan tehtäväsuuntautuneisuuden lisääminen juniorijalkapalloilussa on toteutettavissa ja valmentajien jopa syvään juurtuneisiin toimintatapoihin on mahdollista vaikuttaa. Tutkimuksen mukaan näyttäisi, että tehtäväsuuntautuneisuuden korostamisella pelaajien itseohjautuvuutta ja vastuunottoa omasta kehittymisestä pystytään kehittämään. Myös vuorovaikutustaitojen kehittymistä tehtäväsuuntautuneisuuden korostamisella voidaan tukea. Vuorovaikutuksen ja itseohjautuvuuden kehittyessä, pelaajien rohkeus vaatia omia kehitystarpeita vastaavia harjoitteita kasvoi, ja kanssapelaajille annettu palautteenanto lisääntyi.