Sosionomin rooli varhaisen tuen järjestämisessä varhaiskasvatuksessa : sosionomin työnkuva, yhteistyökäytännöt ja kehittämistarpeet varhaiskasvatuksessa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella sosionomin roolia varhaisen tuen järjestämisessä varhaiskasvatuksessa sekä selvittää, miten sosionomi osallistuu moniammatilliseen yhteistyöhön varhaisen tuen kontekstissa. Tavoitteena oli koota ja jäsentää ajankohtaista tutkimustietoa sosionomin tehtävistä, vastuista ja toimintatavoista varhaiskasvatuksessa sekä tuottaa tietoa käytännön kehittämisen tueksi.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Työn toimeksiantajana toimi yksityinen päiväkoti, mikä toi tutkimukseen käytännönläheisen näkökulman varhaiskasvatuksen sosionomin työtehtäviin. Tietoperustassa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen tavoitteita, varhaisen tuen merkitystä lapsen ja perheen hyvinvoinnille, sosionomin roolia moniammatillisessa yhteistyössä sekä sosiaalipedagogista näkökulmaa varhaiskasvatuksessa. Aineisto kerättiin systemaattisesti kotimaisista tietokannoista, ja analyysiin valikoitui viisi suomalaista tutkimusta ja teosta: Alina Sillanpää (2021) Tuen tarpeen arviointi ja tukitoimien toteuttaminen kaksivuotisessa esiopetuskokeilussa. Inge Nieminen (2020) Varhaisen tuen perhetyön toimintamallin pilotointi Sastamalan Koiramäen päiväkodissa. Heidi Hemminki (2023) Sosionomi perheiden kanssa tehtävän yhteistyön edistäjänä varhaiskasvatuksessa. Terhi Kurvinen (2022) Sosionomin asema varhaiskasvatuksen murrosvaiheessa – uutta roolia etsimässä. Heidi Suomi (2020) Varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvan kartoittaminen. Aineisto analysoitiin laadullisen teemoittelun avulla.

Tulosten perusteella sosionomin rooli varhaisen tuen järjestämisessä näyttäytyy merkittävänä osana varhaiskasvatuksen kokonaisvaltaista tukirakennetta. Sosionomin asiantuntijuus painottuu erityisesti perheiden tukemiseen, varhaiseen tuen tarpeiden tunnistamiseen, sensitiiviseen huolen puheeksi ottamiseen, palveluohjaukseen sekä tiedonkulun ja moniammatillisen yhteistyön vahvistamiseen eri toimijoiden välillä. Sosionomi toimii perheiden rinnalla kulkijana ja edistää vanhempien osallisuutta sekä voimavarojen tunnistamista, mikä tukee ennaltaehkäisevän työn toteutumista. Moniammatillisessa yhteistyössä sosionomin rooli näyttäytyy sekä täydentävänä että yhdistävänä. Hän tuo varhaiskasvatuksen tiimiin sosiaalialan näkökulmaa, joka rikastaa pedagogista osaamista erityisesti perhetyön ja verkostotyön osalta. Tulokset kuitenkin osoittavat, että sosionomin rooli varhaiskasvatuksessa on vielä osin vakiintumaton, mikä voi heikentää asiantuntijuuden täysimääräistä hyödyntämistä. Roolin selkeys, rakenteellinen tuki sekä toimiva työnjako ovat keskeisiä edellytyksiä työn vaikuttavuudelle.

Tutkimusta tehdessä ilmeni myös tarvetta jatkotutkimukselle, erityisesti sosionomin roolin vakiintumisesta eri varhaiskasvatuksen toimintaympäristöissä sekä sen vaikuttavuudesta perheiden ja lasten hyvinvointiin. Lisäksi olisi tärkeää tutkia moniammatillisen yhteistyön käytäntöjä, roolien selkeytymistä sekä organisaatiotason tekijöitä, jotka mahdollistavat sosionomin asiantuntijuuden täysimääräisen hyödyntämisen varhaisessa tuessa.