Rihmastosta muotoilumetodiksi : prosessin avoimuus muotoilun työkaluna
Suurpää, Iiris (2026)
Suurpää, Iiris
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026051813078
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026051813078
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on teoreettisesta ja toiminnallisesta haarasta rakentuva kokonaisuus. Keskeinen opinnäytetyössä esitetty kysymys liittyy muotoiluprosessin avaamiselle piirteille, jotka ovat perinteisesti rakentuvan muotoiluprosessin puitteissa jääneet vähäiselle tarkastelulle. Sattumanvaraisuuden, assosiatiivisuuden, prosessin avoimuuden ja impulsiivisuuden kaltaisille tekemistä ohjaaville tekijöille haetaan teoreettista taustaa Gilles Deleuzen ja Felix Guattarin 1970-luvulla kehittämästä rihmaston käsitteestä.
Opinnäytetyön toiminnallisessa osuudessa valmistetaan sarja vaahtolasiteoskokeiluja. Sarjan valmistusprosessi pohjaa teoreettisessa osuudessa hahmoteltuun muotoilumetodiin, jonka pyrkimyksenä on pohtia vaihtoehtoa muotoiluprosessin konventioille, joita määrittävät usein lineaarinen työskentely, kurinalainen suunnitelmallisuus, staattisuus ja käytännöllinen, usein kaupallisuudelle alisteinen ongelmanratkaisu.
Gilles Deleuze ja Felix Guattari esittelivät rihmaston käsitteen ja rihmastoteorian vuoden 1980 julkaisussaan. Abstraktin rihmaston pyrkimyksenä oli haastaa ja kyseenalaistaa länsimaisen tiedonmuodostuksen, ja sen historian lineaarisuuden, hierarkkisuuden ja keskuslähtöisyyden dominanssia. Rihmasto esitellään opinnäytetyössä sekä sen teoreettisen luonteen, että soveltavien esimerkkien kautta. Deleuze ja Guattari hakivat rihmastolle vastinparia järjestelmällisestä ja keskitetystä puumallista. Opinnäytetyössä rihmaston piirteitä sovelletaan muotoilun yhteyteen, ja rihmastomaisen muotoilun vertailukohteeksi asetetaan tuplatimanttimalli, jonka toiminnallisessa luonteessa on puumallin
tavoin näennäisiä vastakkaisuuksia rihmastoon.
Vaahtolasi on hienoksi jauhetusta kierrätyslasista ja pienestä määrästä vaahdottavaa ainesta valmistettu lasivariantti. Vaahtolasi on huokoista ja opaalia, ja muistuttaa visuaalisilta ominaisuuksiltaan laavakiveä tai kovettunutta vaahtoa. Studioympäristössä valmistettavan vaahtolasin kontrollointi on haastavaa. Näennäisesti samoissa olosuhteissa, samoilla resepteillä, menetelmillä ja työkaluilla valmistetut vaahtolasikappaleet voivat erota toisistaan laadullisesti ja visuaalisesti voimakkaasti. Ennakoimattomuutensa ja kontrolloimattomuutensa vuoksi vaahtolasin työstäminen tukee rihmastomaisten piirteiden ilmentymistä. Vaahtolasiteoskokeilut valmistetaan värjätyistä vaahtolasikappaleista, joille poltetaan siirtokuvia. Nämä tekniikat esitellään vaahtolasin materiaalisten, toiminnallisten ja ekologisten ominaisuuksien ohella opinnäytetyössä.
Opinnäytetyön löydökset havainnollistivat muotoiluprosessin monioikoisuutta. Prosessissa oli vääjäämättömästi sekä järjestelmällistä ja lineaarista kaavaa noudattavia, että rihmaston piirteistä ammentavia osuuksia. Prosessin dynaaminen ja ennakoimaton kulku syvensi ja monipuolisti materiaalin ja sen työstäjän välistä vuoropuhelua, ja korosti lasin omaleimaisen muotoutuvuuden ilmentymiä ja vaikutuksia valmiissa töissä.
Opinnäytetyön toiminnallisessa osuudessa valmistetaan sarja vaahtolasiteoskokeiluja. Sarjan valmistusprosessi pohjaa teoreettisessa osuudessa hahmoteltuun muotoilumetodiin, jonka pyrkimyksenä on pohtia vaihtoehtoa muotoiluprosessin konventioille, joita määrittävät usein lineaarinen työskentely, kurinalainen suunnitelmallisuus, staattisuus ja käytännöllinen, usein kaupallisuudelle alisteinen ongelmanratkaisu.
Gilles Deleuze ja Felix Guattari esittelivät rihmaston käsitteen ja rihmastoteorian vuoden 1980 julkaisussaan. Abstraktin rihmaston pyrkimyksenä oli haastaa ja kyseenalaistaa länsimaisen tiedonmuodostuksen, ja sen historian lineaarisuuden, hierarkkisuuden ja keskuslähtöisyyden dominanssia. Rihmasto esitellään opinnäytetyössä sekä sen teoreettisen luonteen, että soveltavien esimerkkien kautta. Deleuze ja Guattari hakivat rihmastolle vastinparia järjestelmällisestä ja keskitetystä puumallista. Opinnäytetyössä rihmaston piirteitä sovelletaan muotoilun yhteyteen, ja rihmastomaisen muotoilun vertailukohteeksi asetetaan tuplatimanttimalli, jonka toiminnallisessa luonteessa on puumallin
tavoin näennäisiä vastakkaisuuksia rihmastoon.
Vaahtolasi on hienoksi jauhetusta kierrätyslasista ja pienestä määrästä vaahdottavaa ainesta valmistettu lasivariantti. Vaahtolasi on huokoista ja opaalia, ja muistuttaa visuaalisilta ominaisuuksiltaan laavakiveä tai kovettunutta vaahtoa. Studioympäristössä valmistettavan vaahtolasin kontrollointi on haastavaa. Näennäisesti samoissa olosuhteissa, samoilla resepteillä, menetelmillä ja työkaluilla valmistetut vaahtolasikappaleet voivat erota toisistaan laadullisesti ja visuaalisesti voimakkaasti. Ennakoimattomuutensa ja kontrolloimattomuutensa vuoksi vaahtolasin työstäminen tukee rihmastomaisten piirteiden ilmentymistä. Vaahtolasiteoskokeilut valmistetaan värjätyistä vaahtolasikappaleista, joille poltetaan siirtokuvia. Nämä tekniikat esitellään vaahtolasin materiaalisten, toiminnallisten ja ekologisten ominaisuuksien ohella opinnäytetyössä.
Opinnäytetyön löydökset havainnollistivat muotoiluprosessin monioikoisuutta. Prosessissa oli vääjäämättömästi sekä järjestelmällistä ja lineaarista kaavaa noudattavia, että rihmaston piirteistä ammentavia osuuksia. Prosessin dynaaminen ja ennakoimaton kulku syvensi ja monipuolisti materiaalin ja sen työstäjän välistä vuoropuhelua, ja korosti lasin omaleimaisen muotoutuvuuden ilmentymiä ja vaikutuksia valmiissa töissä.
