Resilienssiä rakentava johtaminen

Abstract

Toimintaympäristön jatkuva muutos, epävarmuus ja kompleksisuus sekä kestävään kehitykseen ja vihreään siirtymään liittyvät vaatimukset ovat lisänneet organisaatioiden tarvetta vahvistaa kykyään sopeutua, uudistua ja säilyttää toimintakykynsä muuttuvissa olosuhteissa. Muutokset eivät ole enää yksittäisiä poikkeustilanteita, vaan yhä useammin samanaikaisia ja toisiinsa kietoutuvia ilmiöitä, jotka haastavat organisaatioiden toimintalogiikkaa ja johtamista. Resilienssiä on tarkasteltu keskeisenä organisaation muutoskyvykkyyttä kuvaavana ilmiönä, ja johtamisella on todettu olevan merkittävä rooli sen rakentumisessa. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, millä tavoin johtaminen rakentaa ja tukee ammatillisen koulutusorganisaation resilienssikyvykkyyttä sekä millaisia johtamiskäytäntöjä resilienssiä rakentavassa johtamisessa tunnistetaan.

Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella. Aineisto kerättiin puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla, joihin osallistui kahdeksan johtamis- ja esihenkilörooleissa toimivaa henkilöä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla hyödyntäen Sevillen resilienssiteoriaa sekä työn vaatimusten ja voimavarojen JD–R-teoriaa, jotka toimivat analyysin tulkinnallisina viitekehyksinä.

Tulosten perusteella resilienssiä rakentava johtaminen jäsentyi neljän toisiinsa kytkeytyvän ulottuvuuden kokonaisuutena: strategisen suunnan rakentamiseen ja johdonmukaiseen päätöksentekoon, vuorovaikutukseen ja luottamukseen perustuvaan johtamiseen, työn vaatimusten ja voimavarojen tasapainottamiseen sekä rakenteiden ja osallistumisen mahdollistamiseen. Johtaminen näyttäytyi keskeisenä mekanismina, jonka kautta toimintaa suunnattiin, muutoksia jäsennettiin ja henkilöstön toimintakykyä tuettiin epävarmuuden keskellä. Samalla korostui johtamisen rooli arjen käytäntöjen jäsentäjänä, ei pelkästään strategisena ohjaajana.

Johtopäätöksenä todettiin, että resilienssi rakentuu johtamisen, vuorovaikutuksen ja rakenteiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa eikä yksittäisten toimenpiteiden varaan. Resilienssiä rakentava johtaminen edellyttää kykyä jäsentää epävarmuutta, mahdollistaa osallistumista, tasapainottaa kuormitusta sekä rakentaa luottamukseen perustuvaa toimintakulttuuria. Tulosten pohjalta muodostettiin resilienssiä rakentavan johtamisen osaamiskartta, jota voidaan hyödyntää johtamistyön kehittämisessä muuttuvassa toimintaympäristössä sekä yhteisen ymmärryksen rakentamisessa organisaation sisällä.