Ioninvaihtohartsien kapasiteettilaskenta ionivaihdetun veden valmistuksessa
Syri, Salla (2026)
Syri, Salla
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052014570
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052014570
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tehtiin Kokkolan Teollisuusvesi Oy vesilaitokselle. Työssä keskityttiin ioninvaihtosarjojen käyttöjaksojen määrittämiseen eli kapasiteettilaskentaan. Työn tavoitteeksi asetettiin ioninvaihtosarjojen käyttöjaksojen määritys talvi- ja kevätkaudella sekä käyttöjaksojen toimivuuden testaus koeajoilla. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, voidaanko käyttöjaksojen määrittämiseen käyttää yksinkertaista titrausmenetelmää.
Teoriaosuudessa selvitettiin ionivaihdetun veden valmistusprosessia, ioninvaihdon periaatteita sekä veden laadunseurantaa. Lisäksi tarkasteltiin ioninvaihtohartsien käyttöominaisuuksia. Teoriaosuutta hyödynnettiin ioninvaihtosarjojen käyttöjaksojen määrittelyssä.
Työ toteutettiin määrittämällä käyttöjaksot kahdella eri menetelmällä. Laajemmassa menetelmässä hyödynnettiin ulkopuolisen akkreditoidun laboratorion suorittamia tuloveden analyysituloksia, joita laskennallisesti muokattiin ennen käyttöjaksojen määritystä. Suppeammassa menetelmässä käytettiin osittain vesilaitoksella suoritettuja titraustuloksia kationinvaihtimen jälkeisestä vedestä ja osittain ulkopuolisen laboratorion suorittamia tuloveden analyysituloksia. Määritettyjen käyttöjaksojen perusteella suoritettiin koeajoja ioninvaihtosarjoilla sekä määritettiin ioninvaihtosarjojen käyttöasteet vertailemalla sarjoilla toteutuneita käyttöjaksoja laskennallisiin tuloksiin.
Tuloksista todettiin, että käyttöjaksoille saatiin lähes samansuuruisia tuloksia näillä kahdella menetelmällä. Määritettyjen käyttöjaksojen perusteella havaittiin, että Kokkolan Teollisuusvesi Oy vesilaitoksen ioninvaihtosarjoissa heikko anioninvaihdin kyllästyy aina ensimmäisenä. Tulosten perusteella todettiin titrausmenetelmän soveltuvan vain heikon anioninvaihtimen käyttöjakson määritykseen. Titrausmenetelmän havaittiin soveltuvan erityisesti tilanteisiin, joissa tarvitaan nopeaa käyttöjaksojen määritysmenetelmää vaihtelevien vesiolosuhteiden vuoksi.
Teoriaosuudessa selvitettiin ionivaihdetun veden valmistusprosessia, ioninvaihdon periaatteita sekä veden laadunseurantaa. Lisäksi tarkasteltiin ioninvaihtohartsien käyttöominaisuuksia. Teoriaosuutta hyödynnettiin ioninvaihtosarjojen käyttöjaksojen määrittelyssä.
Työ toteutettiin määrittämällä käyttöjaksot kahdella eri menetelmällä. Laajemmassa menetelmässä hyödynnettiin ulkopuolisen akkreditoidun laboratorion suorittamia tuloveden analyysituloksia, joita laskennallisesti muokattiin ennen käyttöjaksojen määritystä. Suppeammassa menetelmässä käytettiin osittain vesilaitoksella suoritettuja titraustuloksia kationinvaihtimen jälkeisestä vedestä ja osittain ulkopuolisen laboratorion suorittamia tuloveden analyysituloksia. Määritettyjen käyttöjaksojen perusteella suoritettiin koeajoja ioninvaihtosarjoilla sekä määritettiin ioninvaihtosarjojen käyttöasteet vertailemalla sarjoilla toteutuneita käyttöjaksoja laskennallisiin tuloksiin.
Tuloksista todettiin, että käyttöjaksoille saatiin lähes samansuuruisia tuloksia näillä kahdella menetelmällä. Määritettyjen käyttöjaksojen perusteella havaittiin, että Kokkolan Teollisuusvesi Oy vesilaitoksen ioninvaihtosarjoissa heikko anioninvaihdin kyllästyy aina ensimmäisenä. Tulosten perusteella todettiin titrausmenetelmän soveltuvan vain heikon anioninvaihtimen käyttöjakson määritykseen. Titrausmenetelmän havaittiin soveltuvan erityisesti tilanteisiin, joissa tarvitaan nopeaa käyttöjaksojen määritysmenetelmää vaihtelevien vesiolosuhteiden vuoksi.
