Korjuujäljen laatumittausmenetelmien (Tapio ja Metsäteho) vertailu kangasmaiden ensiharvennus- ja harvennushakkuissa Etelä-Pohjanmaalla

Abstract

Tänä päivänä puunkorjuutyömaan laadunvalvonta on yhä tärkeämpi osa puunkorjuuyhtiöiden puunhankintaprosessia. Hyvästä korjuujäljestä hyötyvät kasvamaan jätettävän puuston lisäksi metsänomistaja, puunhankintayritykset sekä puuta jatkojalostavat tuotantolaitokset. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla Tapion ja Metsätehon korjuulaadun seurantamenetelmiä keskenään. Tarkoituksena oli myös selvittää, mitä tunnuksia menetelmät painottavat ja eroavatko tunnusten perusteella kuvioille annetut kokonaisarvosanat toisistaan. Tutkimuksessa selvitettiin myös, mistä mahdolliset erot johtuivat. Mitattavat kuviot valittiin Suomen Metsäkeskuksen maastotietokannasta vuosien 2013-2014 metsänkäyttöilmoituksista. Valittuja kuvioita oli 11 kappaletta. Kuviot mitattiin käyttäen sekä Tapion että Metsätehon on-line otantaa. Tulokset osoittavat, että erot mittausmenetelmien välillä ovat huomattavat. Kun verrataan mitattujen tunnusten keskiarvoja, Metsätehon on-line otanta antaa enemmän puusto- ja maastovaurioita kuin Tapion otanta. Syynä on koealojen sijoittuminen kuviolla. Metsätehon menetelmää käytettäessä koealat sijaitsevat ajouralla tai sen läheisyydessä kun Tapion menetelmällä ne sijaitsevat kuvion pisimmällä lävistäjällä. Kun verrataan kuviottaisia korjuujäljen kokonaisarvosanoja keskenään, syntyy myös selviä eroja. Kahdeksalla kuviolla yhdestätoista Metsätehon on-line mittaus antaa huonomman kokonaisarvosanan kuin Tapion menetelmä. Millään kuviolla Tapion otanta ei anna huonompaa arvosanaa kuin Metsätehon on-line otanta. Korjuujälkeä mitatessa virheet tulisi havaita. Jos tuloksia korjuujäljestä haluttaisiin esittää julkisesti, mittaustapoja tulisi yhtenäistää. Kuitenkin organisaation sisällä riittää, että käytetään samaa mittaustapaa.

Today logging site quality control is an increasingly important part of the logging companies’ work in their wood procurement process. Good post-harvest work benefits: the remaining stand as well as the forest owners, the wood procurement companies and production plants which use the wood for further processing. The purpose of this thesis was to compare Tapio’s and Metsäteho’s post-harvest quality methods. The aim was also to find out what the measurement symbols emphasize in both of the methods, how the total values differ from each other and to find out the cause of the differences. Measured patterns were chosen from the terrain database of the Finnish Forestry Centre’s forest use notifications made between 2013 -2014 and 11 patterns were chosen. All 11 patterns were measured using both of the post-harvest quality measurement methods. According to the results the differences between the methods are considerable. When comparing the averages of the measured total values Metsäteho’s on-line method gives more damage to the stand and terrain than Tapio’s method. The reason for this is how the plots are placed into a pattern. When using Metsäteho’s on-line method the plots are situated on the line or close to the line used by the harvester and in Tapio’s method the plots are located in the pattern’s longest di-agonal. When comparing the total values of the post-harvest measurement methods with each other there are clear differences. Eight of the eleven patterns in Metsäteho’s on-line method give a much poorer overall rating than when using Tapio’s method. None of the patterns in Tapio’s method gave a worse rating than Metsäteho’s on-line method. When measuring post-harvest quality the tree and terrain damage should be pointed out. If you show the results of the post-harvest quality comparison to the public the measurement methods should be harmonized. However, within any one organization, it is enough to always use the same measurement method.