Päivänvalon vaikutus alikulkukäytävien valaistuksessa
Hihkiö, Eerik (2026)
Hihkiö, Eerik
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052516167
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052516167
Tiivistelmä
Valolla ja sen myötä valaistuksella on merkittävä vaikutus ihmisten havainnointiin ja siitä syntyviin kokemuksiin. Turvallisuus konkreettisesti sekä kokemuksellisesti on keskeisimpiä asioita hyvää valaistusta suunnitellessa ympäristöihin. Alikulkukäytävät ovat tärkeä osa kevyen liikenteen toimivuudelle, mahdollistaen kaikkien liikenteen osapuolien turvallisen liikkumisen kellon ympäri. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia, toteutuuko nykyisellä Väyläviraston suunnitteluohjeella ”Maantie- ja rautatiealueiden valaistuksen suunnittelu 20.6.2023” valaistukseltaan riittävän turvallisia alikulkukäytäviä päiväsaikaan. Työn tavoitteena oli todeta, ovatko nykyiset ohjeistukset riittävät vai tulisiko niitä muuttaa. Lisäksi työssä pyrittiin selvittämään, miten päivänvalo vaikuttaa alikulkukäytävien turvallisuuden ja sen kautta käyttömukavuuden toteutumiselle valaistuksen näkökulmasta.
Tutkimustyö tehtiin arvioimalla jo olemassa olevien alikulkukäytävien valaistusta päiväsaikaan fyysisillä kohdekäynneillä, joista tehtyjen mittausten sekä havaintojen perusteella niihin verrattiin nykyisen ohjeen toimivuutta. Ohjeen toimivuutta tarkasteltiin siinä esiintyvän laskukaavan kautta, jonka avulla määritetään valaistuksen tarve päiväsaikaan alikulkukäytävissä. Alikulkujen valoisuutta arvioitiin omien havainnointien perusteella, Valaistuksen riittävyyttä arvioitiin omien havainnointien perusteella, jossa otettiin kantaa erityisesti koettuun turvallisuuteen, johon päivänvalolla oli vaikutus. Valon vaikutuksiin liittyvää teoriaa käytiin työssä läpi laajasti ennen tutkimustyötä, joka auttoi perustelemaan alikulkujen valoisuuden havainnointipohjaista arviointia.
Tuloksia käsitellessä todettiin, että nykyisen suunnitteluohjeen laskukaava toimii ja se ottaa kantaa riittävästi valaistuksen toteutumiseen alikulkukäytävissä päiväsaikaan yleisellä tasolla. Kehityskohteeksi ilmeni ohjeessa määritetyn päiväsajan valaistuksen valaistusluokan päivitys korkeampaan luokkaan, jotta se vastaisi enemmän riittävän valaistuksen tarpeita. Muita valoisuuteen vaikuttavia tekijöitä, mihin ohje ei ota kantaa tutkittiin ja tehtyjen havaintojen perusteella huomattiin, että riittävä valoisuus ei välttämättä silti aina toteudu pelkästään ohjeen minimivaatimusten perusteella. Johtopäätös oli se, että suunnitteluohje toimii hyvänä yleispohjana, mutta alikulkujen suunnitteluvaiheessa valaistuksen riittävyyttä tulisi silti tarkastella vielä erikseen aina kohdekohtaisesti.
Tutkimustyö tehtiin arvioimalla jo olemassa olevien alikulkukäytävien valaistusta päiväsaikaan fyysisillä kohdekäynneillä, joista tehtyjen mittausten sekä havaintojen perusteella niihin verrattiin nykyisen ohjeen toimivuutta. Ohjeen toimivuutta tarkasteltiin siinä esiintyvän laskukaavan kautta, jonka avulla määritetään valaistuksen tarve päiväsaikaan alikulkukäytävissä. Alikulkujen valoisuutta arvioitiin omien havainnointien perusteella, Valaistuksen riittävyyttä arvioitiin omien havainnointien perusteella, jossa otettiin kantaa erityisesti koettuun turvallisuuteen, johon päivänvalolla oli vaikutus. Valon vaikutuksiin liittyvää teoriaa käytiin työssä läpi laajasti ennen tutkimustyötä, joka auttoi perustelemaan alikulkujen valoisuuden havainnointipohjaista arviointia.
Tuloksia käsitellessä todettiin, että nykyisen suunnitteluohjeen laskukaava toimii ja se ottaa kantaa riittävästi valaistuksen toteutumiseen alikulkukäytävissä päiväsaikaan yleisellä tasolla. Kehityskohteeksi ilmeni ohjeessa määritetyn päiväsajan valaistuksen valaistusluokan päivitys korkeampaan luokkaan, jotta se vastaisi enemmän riittävän valaistuksen tarpeita. Muita valoisuuteen vaikuttavia tekijöitä, mihin ohje ei ota kantaa tutkittiin ja tehtyjen havaintojen perusteella huomattiin, että riittävä valoisuus ei välttämättä silti aina toteudu pelkästään ohjeen minimivaatimusten perusteella. Johtopäätös oli se, että suunnitteluohje toimii hyvänä yleispohjana, mutta alikulkujen suunnitteluvaiheessa valaistuksen riittävyyttä tulisi silti tarkastella vielä erikseen aina kohdekohtaisesti.
