"Elän. En käy töissä. En käy missään." : nuorten toimeentulotukiasiakkaiden palvelumallin kehittäminen Paimion sosiaalitoimessa

Abstract

Tämän toiminnallisena opinnäytetyönä toteutetun kehittämishankkeen tavoitteena oli kehittää yhdessä Paimion sosiaalitoimiston aikuissosiaalityöntekijöiden kanssa sosiaalitoimen palvelua niin, että se tukisi paremmin nuoria toimeentulotukiasiakkaita. Kehitellyn mallin on tarkoitus palvella nuoria alle 25-vuotiaita toimeentulotukiasiakkaita, joiden ainoa tulo muodostuu toimeen-tulotuesta. Tavoittelimme yhtenäisiä raameja kolmen sosiaalityöntekijän työskentelyyn sekä tavoitteellisuuden ja suunnitelmallisuuden lisääntymistä asiakastyössä. Kehittämistyö toteutettiin kolmen kehittämisiltapäivän muodossa keskeisten toimijoiden eli kol-men aikuissosiaalityöntekijän ja heidän lähiesimiehensä sosiaali- ja terveysjohtajan kesken. Tärkein kehittämismenetelmämme oli dialoginen keskustelu, jonka tukena käytettiin erilaisia osallisuutta lisääviä tekniikoita sekä aiempaa tutkimus- ja kehittämisaineistoa. Hankkeen puit-teissa annettiin myös kohderyhmän asiakkaille vaikutusmahdollisuus palveluiden kehittämiseen pienimuotoisen haastattelun puitteissa. Hankkeen lopputuloksena syntyi yhdessä työntekijöiden kanssa kehitelty ohjeistus tulevan työskentelyn pohjaksi. Tärkeimpiä hankkeen myötä tapahtuneita muutoksia työskentelyssä ovat asiakaskohtaamisten määrän ja tapaamisten säännöllisyyden tietoinen lisääminen. Lisäksi al-kukartoitukset ja asiakassuunnitelmat otettiin vakinaiseksi toimintakäytännöksi.

The purpose of this executed development project was to develop Paimio social welfare office’s service to support better young adults who live on income support. The developed model was intended to help under 25 year old people whose only income consists only from the income support. The main goal was to create common rules to all three social workers to ease working with the clients and increase target and plan oriented working. The development work was executed in Paimio social welfare office in three development afternoons with the three social workers and their superior. The most important method for the development project was a conversational dialogue attached with commitment increasing methods and earlier research and development material. A few clients were interviewed during the project and the answers were used on the development afternoons. The final result of this project was a new working model of client service in Paimio social welfare office. The most important changes realized to the amount and regularity of client meetings. Also a starting interview and client planning are now a days a permanent way of acting at the social welfare office.