Alaraajojen venyttelyharjoittelun vaikutukset Parkinson-potilaalla

Abstract

Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, johon tällä hetkellä ei ole olemassa parannuskeinoa. Liikunnan, kuten esimerkiksi venyttelyn, ja lääkkeiden, sekä vaikeissa tapauksissa leikkauksen, avulla sairauden oireita on kuitenkin mahdollista lievittää. Parkinsonin taudin hankalimmista oireista ovat kä-velyvaikeudet. Parkinson-potilaan kävellessä ryhti on usein kumara, lonkat ja polvet hieman koukussa sekä askeleet ovat lyhyitä. Kävelyyn vaikuttavat alaraajojen lihasvoiman lisäksi nivelten liikelaajuudet.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää venyttelyharjoittelun vaikutuksia Parkinson-potilaan kävelykykyyn. Opinnäytetyön viitekehyksessä käsitellään Parkinsonin tautia, kävelyä ja venyttelyä. Opinnäytetyön viitekehystä varten tieto on koottu kotimaisista ja kansainvälisistä tietolähteistä; kirjoista, lehdistä, tutkimuksista ja internetistä. Kirjallisuus ja tutkimukset viittaavat siihen, että alaraajoihin kohdistuvilla staattisilla venytysharjoitteilla on myönteinen vaikutus kävelyyn.

Tämän opinnäytetyön tapaustutkimuksessa on tutkittu yhden Parkinson-potilaan tapausta. Tutkimukseen haettiin vastauksia kahden tutkimusongelman avulla: 1. Onko alaraajojen lihasten staattisilla venyttelyharjoitteilla vaikutusta Parkinson-potilaan kävelynopeuteen ja askelpituuteen? 2. Onko Parkinson-potilas itse kokenut muutoksia omassa kävelyssään venyttelyharjoitteluohjelman aikana tai sen jälkeen?

Tutkimustulosten mukaan alaraajoihin kohdistuvilla venytysharjoitteilla on myönteistä vaikutusta Parkinson-potilaan normaalivauhtiseen kävelyyn ja kävelyn kokemiseen. Lisäksi sillä on myönteistä vaiku-tusta askelpituuteen normaalivauhtisessa ja maksimaalisessa kävelyvauhdissa. Tulkinnanvaraiseksi kuitenkin jää, onko normaalivauhtisen kävelyn parantuminen seurausta yksin venyttelyharjoittelusta vai venyttelyharjoittelun ja osallistujan muun fyysisen aktiivisuuden yhteisvaikutuksesta.

Tämän opinnäytetyön toimeksiantaja on Savonlinnan seudun Parkinson-kerho.

Parkinson’s disease is a progressive neurological disease. Currently there is no cure for it. It is possible to ease symptoms with exercise, like stretching for example, and medication or even with surgery. One of the most troublesome symptoms in Parkinson-disease is walking difficulties. The posture, hips and knees of a Parkinson’s patient are slightly bent during the walk and steps are short. In general, lower limbs’ muscle strength and range of motion affects person’s gait.

The purpose of this thesis was to examine, whether static stretching affects to walking ability of a Parkinson’s patient. The theoretical framework of this thesis consists of Parkinson’s disease, walking and stretching. Information for the framework has been collected from books, magazines, research papers and internet using national and international sources. The literature and research papers suggest that static stretching of lower limb muscles has positive effects to person’s walking.

This is a case study which evaluates the case of an individual with Parkinson’s disease. There were two research problems to answer: 1. Does lower limbs’ static stretching affect to Parkinson’s patient’s gait speed or step length? 2. Does Parkinson’s patient himself experience changes in his walking during or after the stretching program?

According to this case study, static stretching of lower limbs has positive effects to Parkinson’s patient’s normal gait speed and walking experience. Also the step length became longer in normal and maximal gait speed. Still it remains unclear if stretching alone affects to normal gait speed or was it the combination of stretching and Parkinson’s patient’s other physical activity that affected the patient’s normal gait speed.

The commissioner of this thesis is the Parkinson’s club of Savonlinna area.