Fysioterapian mahdollisuudet alaraaja-amputoitujen aavekipujen lievityksessä

Abstract

Amputaation läpikäyneistä jopa 50–90 % kärsii aavekivuista. Tästä huolimatta fysioterapiassa aihetta käsitellään suhteellisen vähän. Amputoitujen määrä kasvaa Suomessa vuosittain, mikä tarkoittaa sitä, että myös kivunlievityksen merkitys kasvaa. Nykypäivänä ihminen käsitetään yhä enemmän psykofyysisenä kokonaisuutena, joten kivun kokemus on tärkeässä osassa myös fysioterapiassa.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli toteuttaa standardoitu kyselytutkimus, jolla pyrittiin selvittämään, ovatko alaraaja-amputoidut vastaajat hakeutuneet fysioterapiaan aavekipujensa takia ja ovatko he tietoisia fysioterapeuttisten menetelmien vaikuttavuudesta aavekivun lievitykseen. Pyrkimyksenä oli selvittää heidän kokemuksiaan fysioterapeuttien käyttämistä kivunlievityskeinoista. Tarkoituksena oli lisäksi selvittää, minkälaisia omia kivunlievityskeinoja vastaajat olivat käyttäneet ja mitkä niistä he olivat kokeneet toimivimmiksi.

Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä laadukas teoria-aineisto aavekivuista ja sen lievityskeinoista sekä saada lisätietoa siitä, miten fysioterapeuttisia keinoja voitaisiin aavekivun lievityksessä hyödyntää. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista menetelmää kyselytutkimuksen muodossa. Kysely toteutettiin sähköisessä muodossa strukturoidulla kyselylomakkeella (webropol-kysely). Kysely lähetettiin toimeksiantajana toimivan SNAryn jäsenille ja 26 alaraaja-amputoitua jäsentä vastasi siihen.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että 26 vastaajasta 84.62 % koki nykypäivänä aavekipuja ja jopa 31.82 % päivittäin. Vastaajista 80.77 % ei ollut hakenut lievitystä kipuunsa fysioterapiasta ja 69.23 % oli tietämätön siitä, että fysioterapeuttisilla menetelmillä on edes mahdollista lievittää aavekipua. Tutkimuksessa esille tulleiden tulosten perusteella voidaan päätellä, että fysioterapeuttien tulisi tuoda enemmän esille ammattitaitoaan kivun lievityksessä sekä kiinnittää aavekipuihin enemmän huomiota kuntoutuksen eri vaiheissa. Aiheita jatkotutkimukselle voisivat olla fysioterapeuttien näkökulma aiheesta, tapaustutkimus tietyn fysioterapeuttisen menetelmän käytöstä aavekivun lievitykseen sekä yläraaja-amputoitujen kokemukset aavekivusta.

As many as 50–90 % of amputees suffer from phantom limb pain. Despite of this fact, the subject has been researched poorly among physiotherapists. The number of amputees in Finland increases every year, which means that the importance of pain alleviation also increases. Today we see a human more as an psychophysical complex so the experience of pain plays a great role also in physiotherapy.

The purpose of the thesis was to carry out a standard questionnaire to find out whether the lower limb amputees have sought physiotherapy because of the phantom limb pain and whether they aware that phantom limb pain can be alleviated by physiotherapeutic methods. The aim was to find out the amputees’ experiences about pain alleviation methods used by physiotherapists. The purpose was also to find out what kind of pain relief methods amputees had tried at home and which ones of those they have found the most effective.

The goal of the thesis was to collect a valuable theoretical data about phantom limb pain and its pain alleviation methods, but also get more information about how the physiotherapeutic methods could be piggybacked in alleviation of phantom limb pain. The study method was partly quantitative and partly qualitative in the form of survey. The survey was carried out with structured questionnaire via internet (webropol–survey) and it was sent to the members of SNAry (the young amputees in Finland association). 26 lower limb amputees answered the questionnaire.

The results of the study showed that 84.62 % of the respondents had experienced phantom limb pain recently and as many as 31.82 % of them have pain on a daily basis. 80.77 % of the respondents had not sought alleviation of the phantom pain from physiotherapy and 69.23 % were unaware that physiotherapeutic methods can be used in alleviation of the phantom limb pain. The results lead to a conclusion that physiotherapists should bring out their proficiency in alleviation of pain and pay more attention to phantom limb pain in different stages of rehabilitation. Further study could survey the topic from the perspective of physiotherapists or upper limb amputees. A case study about a specific, physiotherapeutic pain alleviation method could also be useful.