Suomalaisten jalkapalloilijoiden harjoitusmäärät ja -tyypit akatemiaympäristössä : vapaa-ajalla tapahtuvan harjoittelun määrä
Stenroos, Eemeli (2026)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052717656
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052717656
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia suomalaisten jalkapalloilijoiden harjoitusmääriä sekä tyyppejä akatemiaympäristössä. Tutkimuksessa tarkasteltiin samanikäisten poikajoukkueiden eroja ja yhtäläisyyksiä harjoitusmäärien ja tyyppien suhteen. Tarkoituksena oli verrata, kuinka paljon eroja tai yhtäläisyyksiä seurojen väliltä löytyy. Seurat olivat maantieteellisesti hajautettu toisistaan, jonka avulla pyrittiin saamaan enemmän hajontaa tuloksiin.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, jossa oli lopulta mukana kaksi poikajoukkuetta (P18-ikäiset), kahdesta suomalaisesta jalkapalloseurasta. Tutkimuksen otoskoko oli 22 (N=22). Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon tutkittavat itse vastasivat. Siinä kartoitettiin kokonaisvaltaista harjoittelumäärää, sekä eri harjoitusmuotojen, kuten jouk-kueharjoittelun, omatoimisen voimaharjoittelun ja omatoimisen kestävyysharjoittelun määrää viikkotasolla. Lisäksi selvitettiin vastaajien taustatietoja, kuten ikä, pelipaikka ja jalkapallon aloitusikä. Aineisto analysoitiin epäparametrisen Mann-Whitney U –testin avulla ja taustamuuttujia analysoitiin spearmanin korrelaatiokertoimen avulla.
Tulosten perusteella juniorijalkapalloilijoiden harjoittelu painottuu selkeästi joukkueharjoitteluun ja ohjattuun harjoittelemiseen. Omatoimisen voima- ja kestävyysharjoittelun määrät olivat selkeästi pienempiä. Joukkueiden välillä ei havaittu olevan tilastollisesti merkitseviä eroja, kun verrattiin harjoitusmääriä ja sen rakennetta. Lisäksi iän tai jalkapallon aloitusiän ja harjoitusmäärän välillä ei havaittu tilastollisesti merkittäviä yhteyksiä. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että akatemiaympäristössä harjoittelu on ainakin näiden kahden seuran osalta yhtenäistä ja vahvasti ohjattua. Tutkimus tarjoaa yleiskuvan juniorijalkapalloilijoiden harjoittelusta ja tuo esiin omatoimisen harjoittelun kehitysmahdollisuuksia.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, jossa oli lopulta mukana kaksi poikajoukkuetta (P18-ikäiset), kahdesta suomalaisesta jalkapalloseurasta. Tutkimuksen otoskoko oli 22 (N=22). Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon tutkittavat itse vastasivat. Siinä kartoitettiin kokonaisvaltaista harjoittelumäärää, sekä eri harjoitusmuotojen, kuten jouk-kueharjoittelun, omatoimisen voimaharjoittelun ja omatoimisen kestävyysharjoittelun määrää viikkotasolla. Lisäksi selvitettiin vastaajien taustatietoja, kuten ikä, pelipaikka ja jalkapallon aloitusikä. Aineisto analysoitiin epäparametrisen Mann-Whitney U –testin avulla ja taustamuuttujia analysoitiin spearmanin korrelaatiokertoimen avulla.
Tulosten perusteella juniorijalkapalloilijoiden harjoittelu painottuu selkeästi joukkueharjoitteluun ja ohjattuun harjoittelemiseen. Omatoimisen voima- ja kestävyysharjoittelun määrät olivat selkeästi pienempiä. Joukkueiden välillä ei havaittu olevan tilastollisesti merkitseviä eroja, kun verrattiin harjoitusmääriä ja sen rakennetta. Lisäksi iän tai jalkapallon aloitusiän ja harjoitusmäärän välillä ei havaittu tilastollisesti merkittäviä yhteyksiä. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että akatemiaympäristössä harjoittelu on ainakin näiden kahden seuran osalta yhtenäistä ja vahvasti ohjattua. Tutkimus tarjoaa yleiskuvan juniorijalkapalloilijoiden harjoittelusta ja tuo esiin omatoimisen harjoittelun kehitysmahdollisuuksia.