``OMAOHJAAJAN KAUTTA MÄ RAUHOITUIN`` : Omaohjaajatyöskentelyn kehittäminen sijoi-tuksen alkuvaiheessa lastensuojeluyksikkö Pihakoivussa.

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää lastensuojeluyksikkö Pihakoivun omaohjaajatyöskentelyä sijoituksen alkuvaiheessa. Sijoituksen alkuvaihe on lapselle tai nuorelle ajankohta, jolloin he tarvitsevat parhaan mahdollisen tuen aikuisilta. Idea kehittämiseen syntyi tilanteista, jolloin yksikköön tulee uusi lapsi tai nuori. Teoriaosuudessa käsitellään kiintymyssuhdetta, lastensuojelua, sijaishuoltoa lasten ja nuorten osal-listamista sekä omaohjaajatyöskentelyä. Opinnäytetyö tuo näkyväksi lastensuojelun perusteita, sijaishuollon toimintaa sijoituksen alkuvaiheessa sekä kiintymyssuhteen tarkastelua omaohjaaja-työskentelyn valossa. Opinnäytetyössä tuodaan esiin myös omaohjaajatyöskentelyä lastensuojelu-yksikkö Pihakoivun arjessa. Haastattelussa haastattelin Pihakoivuun sijoitettuja nuoria joiden sijoitus oli kestänyt alle 6 kuukautta. Haastattelun menetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastateltavilla nuorilla oli mahdollisuus kertoa omasta kokemuksestaan omaohjaajatyöskentelystä ja heillä oli mahdollisuus myös kertoa kehittämisehdotuksia. Koska haastateltavia nuoria ei ollut tarpeeksi tutkimusta ajatellen, työssä osallistettiin myös työyhteisöä eli ohjaajia. Kyselylomakkeen avulla myös ohjaajilla oli mahdollisuus kertoa mielipiteensä ja kehittämisehdotuksensa omaohjaajatyöskentelystä Pihakoivussa. Opinnäytetyön lopputulos oli, että nuoret ja aikuiset olivat suurimmilta osin tyytyväisiä tämän hetkiseen tilanteeseen omaohjaajatyöskentelyssä. Nuoret sekä ohjaajat toivoivat omaohjaajatyösken-telylle enemmän aikaa. Tutkimuksen tulosten pohjalta kehitettiin lastensuojeluyksikkö Pihakoivuun ohjeet työskennellä omaohjaajana sijoituksen alkuvaiheessa. Nuorten haastattelusta ja osallistami-sesta nousi idea osallistamisen lisäämiseen lastensuojelun sijaishuollon arjessa. Näin lapset ja nuoret saisivat koko ajan enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa arkeensa lastensuojeluyksikössä

The purpose of this study was to develop personal counselling work at the beginning of a child's placement in the Pihakoivu child welfare unit. It is important for a child to receive the best possible support from adults at the early days of a placement. The idea for the development came from situations when a new child or a teenager was placed in the institution.

The theoretical part of the study deals with affection, child welfare, foster care, inclusion of children and youth and personal counselling work. The study showcases the basics of child welfare, the process of foster care at its early stages and affection in the light of personal counselling. The study also introduces personal counselling work in the everyday life of Pihakoivu.

Adolescents who had been placed in Pihakoivu less than 6 months ago were interviewed for the study. The method used was a theme interview. The youth participating in the study had an oppor-tunity to openly discuss their own experiences of personal counselling as well as to suggest im-provements. Some of the counsellors of Pihakoivu also participated in the study because the number of adolescents in the unit was too low for the study. The employees were able to contribute by giving their opinions and development proposals concerning personal counselling at Pihankoivu by using a questionnaire.

According to the results, both the youngsters and the counsellors were mostly satisfied with the current situation of personal counselling at Pihakoivu. Both parties also wished for more time for personal counselling. Based on the results of the study, guidelines for working as a personal coun-sellor for newly placed children were created for Pihakoivu. The interviews with the youth gave rise to the idea of involving them more in the everyday life so that they could have a greater influence on their day to day life in foster care.