Legionella-pikatestien vertailu
Jokihaara, Milla (2026)
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052717829
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052717829
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä vertailtiin kahden kaupallisen Legionella-pikatestin, Hydrosense One Ultra- ja Hydrosense Pro Ultra -testien, toimivuutta suhteessa Legiolert-menetelmään talousvesinäytteissä. Työn tavoitteena oli arvioida pikatestien soveltuvuutta Legionella pneumophila -bakteerin nopeaan havaitsemiseen sekä niiden luotettavuutta verrattuna validoituun laboratoriomenetelmään.
Työ toteutettiin kvantitatiivisena vertailevana laboratoriotutkimuksena, jossa analysoitiin vesinäytteitä useista kiinteistöistä vuosien 2025–2026 aikana. Näytteistä määritettiin L. pneumophila -pitoisuudet Legiolert-menetelmällä, ja samoista näytteistä tehtiin Hydrosense-pikatestit. Tuloksia vertailtiin menetelmien välisen yhtenevyyden, herkkyyden ja spesifisyyden avulla.
Legiolert-menetelmän perusteella L. pneumophila -bakteeria esiintyi suurimmassa osassa näytteistä, ja osassa näytteistä pitoisuudet ylittivät toimenpiderajan. Pikatestien tulokset poikkesivat osittain vertailumenetelmästä. Hydrosense One Ultra ei tunnistanut luotettavasti kaikkia positiivisia näytteitä, kun taas Hydrosense Pro Ultra osoitti parempaa, mutta edelleen rajallista vastaavuutta erityisesti seroryhmän 1 osalta.
Tulosten perusteella pikatestit eivät olleet yhtä luotettavia kuin Legiolert-menetelmä yksittäisten näytteiden analysoinnissa. Pikatestit tuottivat sekä virheellisiä negatiivisia että positiivisia tuloksia, mikä rajoittaa niiden soveltuvuutta itsenäisenä analyysimenetelmänä. Pikatestejä voidaan hyödyntää alustavassa seulonnassa, mutta tulokset tulee aina varmistaa laboratoriomenetelmillä ennen johtopäätösten tekemistä.
Työ toteutettiin kvantitatiivisena vertailevana laboratoriotutkimuksena, jossa analysoitiin vesinäytteitä useista kiinteistöistä vuosien 2025–2026 aikana. Näytteistä määritettiin L. pneumophila -pitoisuudet Legiolert-menetelmällä, ja samoista näytteistä tehtiin Hydrosense-pikatestit. Tuloksia vertailtiin menetelmien välisen yhtenevyyden, herkkyyden ja spesifisyyden avulla.
Legiolert-menetelmän perusteella L. pneumophila -bakteeria esiintyi suurimmassa osassa näytteistä, ja osassa näytteistä pitoisuudet ylittivät toimenpiderajan. Pikatestien tulokset poikkesivat osittain vertailumenetelmästä. Hydrosense One Ultra ei tunnistanut luotettavasti kaikkia positiivisia näytteitä, kun taas Hydrosense Pro Ultra osoitti parempaa, mutta edelleen rajallista vastaavuutta erityisesti seroryhmän 1 osalta.
Tulosten perusteella pikatestit eivät olleet yhtä luotettavia kuin Legiolert-menetelmä yksittäisten näytteiden analysoinnissa. Pikatestit tuottivat sekä virheellisiä negatiivisia että positiivisia tuloksia, mikä rajoittaa niiden soveltuvuutta itsenäisenä analyysimenetelmänä. Pikatestejä voidaan hyödyntää alustavassa seulonnassa, mutta tulokset tulee aina varmistaa laboratoriomenetelmillä ennen johtopäätösten tekemistä.