OCD:n digitaalinen hoitopolku : Rakenteinen malli kokemukselliseen säätelyyn

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin pakko-oireisen häiriön (OCD) hoitoon suunnatun digitaalisen verkkoalustan kehittämistä. Työn tarkoituksena oli määritellä alustan toiminnallinen ja sisällöllinen kokonaisuus sekä kuvata, millaisin periaattein digitaalinen hoitopolku voidaan rakentaa hoitoa tukevaksi. Tavoitteena oli jäsentää, miten OCD:n keskeiset oiremekanismit voidaan huomioida digitaalisessa ympäristössä sekä miten itsehoito, asiantuntijatyö ja teknologiset ratkaisut voidaan yhdistää toimivaksi kokonaisuudeksi.

Työ toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa. Se perustui ajantasaiseen tutkimuskirjallisuuteen sekä digitaalisten mielenterveysratkaisujen tarkasteluun. Kehittämisprosessia jäsen-nettiin palvelumuotoilun tuplatimanttimallin avulla. Kirjallisuuden pohjalta tunnistettiin OCD-oireita ylläpitäviä mekanismeja, käyttäytymisen ohjautumiseen liittyviä prosesseja sekä digitaalisten interventioiden keskeisiä rakenteellisia piirteitä, jotka toimivat alustan suunnittelun lähtökohtina.

Tuloksena muodostettiin rakenteinen malli OCD:n digitaalisesta hoitopolusta. Malli perustuu vaiheittaiseen etenemiseen, käyttäjän toimintaa ohjaaviin ja rajaaviin rakenteisiin sekä itsehoidon ja asiantuntijaohjauksen yhdistämiseen. Lisäksi kuvattiin teknologisten ratkaisujen, kuten tekoälyn ja fysiologisten mittareiden, rooli hoitoprosessin tukena siten, että ne eivät vahvista oireita ylläpitävää käyttäytymistä.

Johtopäätöksenä todettiin, että OCD:n digitaalinen hoitopolku ei voi perustua pelkkään sisällön tarjoamiseen, vaan edellyttää rakenteellista ja käyttäytymistä ohjaavaa lähestymistapaa. Keskeistä on huomioida samanaikaisesti kognitiiviset, käyttäytymiseen liittyvät ja keholliset prosessit sekä varmistaa, että digitaalinen ympäristö tukee hoidon tavoitteita eikä ylläpidä oireita. Työn tuloksena syntynyt malli toimii pohjana jatkokehitykselle ja empiiriselle tutkimukselle.

This thesis examined the development of a digital online platform designed for the treatment of obsessive–compulsive disorder (OCD). The purpose of the study was to define the functional and content-related structure of the platform and to describe the principles for constructing a digital care pathway that supports treatment. The aim was to clarify how the core symptom mechanisms of OCD can be addressed in a digital environment and how self-guided interventions, professional support, and technological solutions can be integrated into a coherent whole.

The study was conducted as a research-based development project in collaboration with Tampere University. It was grounded in up-to-date research literature and an examination of digital mental health solutions. The development process was structured using the Double Diamond service design model. Based on the literature, mechanisms maintaining OCD symptoms, processes related to behavioral regulation, and key structural features of digital interventions were identified, forming the foundation for platform design.

As a result, a structured model of a digital care pathway for OCD was developed. The model is based on a stepwise progression, structures that guide and constrain user behavior, and the integration of self-guided work and professional support. In addition, the role of technological solutions, such as artificial intelligence and physiological measures, was described as part of supporting the treatment process in a way that does not reinforce symptom-maintaining behaviors.

The main conclusion is that a digital care pathway for OCD cannot be based solely on the provision of content but requires a structured and behavior-guiding approach. It is essential to simultaneously consider cognitive, behavioral, and bodily processes and to ensure that the digital environment supports treatment goals rather than maintains symptoms. The model developed in this study provides a foundation for further development and empirical research.