”Komea kuin Tauno Palo” : sukupuolen merkityksellisyys muistisairaan miehen ympärivuorokautisessa hoitopaikassa

Abstract

Tutkimukseni aiheena oli sukupuolen merkitys ympärivuorokautisessa hoidossa asuville muistisairaille miehille. Hoitohenkilökunnan tyypillisestä yksipuolisesta sukupuolijakaumasta johtuen miehet ovat sukupuolensa puolesta vähemmistöasemassa hoitopaikoissaan, tästä johtuen tutkin sosiaalisen sukupuolen ilmenemistä juuri muistisairaiden miesten näkökulmasta näissä ympäristöissä. Tutkimuskysymyksinä olivat miten sukupuoli ilmenee muistisairaiden miesasukkaiden käyttäytymisessä yksiköiden arjessa, sekä miten hoitohenkilökunta huomioi miesasukkaiden sukupuolta yksiköiden arjessa.

Tutkimusotteeni oli etnografinen. Keräsin aineistoa kolmelta vaativan tehostetun palveluasumisen yksiköltä, joissa suoritin yhteensä yhdeksän 2,5-3 tunnin pituista havainnointijaksoa. Havainnointien lisäksi keräsin aineistoa haastattelemalla yhtä hoitohenkilökunnan jäsentä jokaisesta yksiköstä.

Sukupuolen merkitys oli näkyvä yksiköiden arjessa. Miesten käytöksessä oli havaittavissa maskuliinisia sukupuolistereotyyppisiä ominaisuuksia, joskin näiden persoonallisuutensa eivät näitä välttämättä seuranneet. Homososiaalista kanssakäymistä ja ryhmittymistä miesten kesken oli havaittavissa. Sukupuoli ilmeni myös ruokailukulttuurissa sekä esineissä, joita asukkaat kantoivat mukanaan yksiköissä. Keskusteluissa miesasukkaat toivat vahvasti esiin armeijan ja työuran merkityksellisyyden. Hoitohenkilökunta huomioi sosiaalista sukupuolta puheissaan sekä yksikön arjen aktiviteeteissa. Sukupuolen merkitys sosiaalisessa mielessä oli näkyvä muistisairaiden ympärivuorokautisessa hoidossa; miesasukkaiden käytöksessä ilmeni paljon suomalaiselle miehelle tyypillistä käyttäytymistä ja hoitohenkilökunta huomioi sosiaalista sukupuolta miesasukkaiden kanssa toimiessaan.

The topic of my study was the relevance of gender for men suffering from dementia living in long term care units. Due the heavy rate of female employees in the field, the male residents are often clearly the minority in terms of gender in these institutions. Due this I studied the emergence of social practice of male gender in these environments. Research questions were the following; how the male residents make their gender explicit while living in these units and how the staff takes the male gender into account in these units.

Research was conducted as ethnographic research. I gathered the research material by observing in three separate assisted living units designated for demanding dementia care. Observation periods were 2,5-3 hours long and nine periods were carried out in total. In addition to the observation, research material was gathered by interviewing one employee from each of these units.

Gender was prominent in observed units. The behavior of male residents showcased stereotypical masculine behavior, although their personalities didn’t necessarily follow this trend. Highly homosocial interaction and grouping could be observed among men. Gender became apparent also in dining culture and in personal possessions that residents of the units tended to carry with them all times. Verbally the male residents expressed strongly the importance of their careers and military services. The staff supported social practice of male gender in their communication with the residents and in daily activities of the unit. The relevance of gender was apparent in long term care for demented; the male residents’ behavior reflected highly the ones of Finnish male stereotype and the staff supported the social practice of gender in their interaction with the residents.