Valmentajan ja mentorin kohtaaminen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa mentoriprosesseissa mentorin ja valmentajan kohtaamiseen liittyviä ilmiöitä. Tavoitteena oli tuoda kokemuksia ja käytäntöjä näkyväksi kaikille mentoroinnista kiinnostuneille. Tutkimus oli laadullinen, fenomenologisen tutkimusperinteen mukainen ja toteutettu aineistolähtöisesti. Tutkimuksen kohteena olivat Suomen Voimisteluliiton III-tason lajitutkinnolle osallistuneiden mentorien ja valmentajien mentorointiprosessit. Lajitutkinnolta haastateltiin neljää valmentajaa ja heidän mentoreitansa. Lisäksi haastateltiin jääkiekon puolella toimivaa valmentajaa joka on mukana seuramentoroinnin kehittämisessä. Haastateltavia oli kaikkiaan yhdeksän.

Tutkimus keskittyi neljään tutkimustehtävään: Mitä rooleja ja rooliodotuksia prosessissa ilmeni? Millainen vuorovaikutussuhde prosessissa oli? Miten prosessi eteni ja mikä oli mentoroinnin vaikuttavuus? Aineisto kerättiin syvähaastatteluin ja kaikki yhdeksän haastattelua äänitettiin. Haastatteluissa mentoreiden aineistosta nousi esille erityisesti prosessin kulkuun ja mentorin toimintaan liittyviä löydöksiä. Valmentajien aineisto painottui henkisen tuen, saavutusten ja vuorovaikutuksen ympärille. Tutkimus suuntautui aineiston myötä erityisesti kahden ihmisen välisen toiminnan tarkasteluksi, joihin tutkimuksen päähuomio kohdistuu. Dynaamisessa prosessissa molempien tapa kohdata toinen vaikuttaa merkittävästi mentoriprosessin kulkuun.

Tutkimus toi esiin hyviä käytäntöjä mentorointiprosessin toteuttamiseen ja mentorina toimimiseen. Tutkimuksessa tuotiin esille havaintoja roolien merkityksistä ja ilmenemistavoista. Roolit auttoivat jäsentämään toimintaa sekä tuomaan näkyväksi mentorin erilaisia tarkastelunäkökulmia. Vuorovaikutusta tutkittaessa erityisesti luottamuksen merkitys vuorovaikutussuhteen syventäjänä ja keskusteluiden edistäjänä korostui. Luottamuksen syvyys määritti keskustelunaiheita ja valmentajan henkilökohtaisiin asioihin syventymistä. Mentorin on hyvä tunnistaa luottamuksen rakentumiseen ja sen muutoksiin vaikuttavia tekijöitä. Sävyihin vaikuttavat vuorovaikutussuhteeseen osallistuvien henkilöiden omat tavoitteet ja henkilöiden välinen vuorovaikutuksen laatu sekä osallistujan oma heittäytyminen prosessiin.

Varsinaisesta mentoriprosessista nousi esille eri vaiheita sekä niiden toimintaa jäsentäviä tavoitteita ja pyrkimyksiä. Prosessin vaiheissa oli tunnistettavissa erilaisia painotuksia joiden toteutumista mentorin olisi hyvä seurata prosessin aikana. Prosesseilla oli sekä ajallinen että luottamuksen kehittymisen jatkumo jotka voitiin jakaa vaiheiksi. Mentorointi näytti kehittävän jopa merkittävästi valmentajan itsearvioinnin taitoja. Myös mentorit löysivät useita hyötyjä prosessiin osallistumisesta. Mentoroinnissa apuna käytetty arviointityökalu tuki prosessia.