NÄKEVÄ LIHA : Teatteri-ilmaisun ohjaaja fyysisen näyttelijäntyönmetodin opettajana

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tekijä tutki erästä fyysistä näyttelijäntyönmetodia ja sen opettamista teatteri-ilmaisun ohjaajan näkökulmasta. Lähtökohtana tutkimukselle oli tekijän oma, vahva kokemus kyseisestä metodista. Tekijä halusi tutkia, kuinka metodi asettuu osaksi hänen omaa ammatti-identiteettiään ja maailmankuvaansa. Lisäksi häntä kiinnosti, millaista keskustelua metodi käy teatteri-ilmaisun ohjaajan yleisen ammattikuvan kanssa.

Opinnäytetyön taiteellinen osuus oli osa tekijän suorittamaa työharjoittelua Voionmaan opistossa syksyllä 2014. Harjoittelun aikana tekijä avusti näyttelijäopiskelijoiden opetuksessa sekä ohjasi teatteriesityksen, jonka pohjana oli Euripideen Bakkhantit. Opetuksessa ja ohjausprosessissa painotettiin metodia ja sen oppimista.

Työharjoittelunsa aikana tekijä haastatteli näyttelijäopiskelijoita liittyen heidän saamaansa metodiseen opetukseen. Vastausten perusteella opiskelijoiden kokemukset metodista olivat yleisesti ottaen myönteisiä. He kokivat kehittyneensä näyttelijöinä paljon.

Opinnäytetyön lähdeaineisto muodostuu modernin näyttelijäntyön jatkumoon sijoittuvista teatterivaikuttajista sekä heidän elämäkerroistaan, teorioistaan ja menetelmistään. Lisäksi tekijä on käsitellyt oppimaan oppimiseen ja guru-oppilas -suhteeseen liittyviä teorioita. Hän on myös nostanut esiin Friedrich Nietzschen käsityksen dionyysisyydestä ja tullut siihen tulokseen, että teatteri-ilmaisun ohjaaja on ryhmäprosessien Dionysos.

Opinnäytetyön tutkimusote on autoetnografinen. Kirjoitustyyli on tekijän persoonallisen äänen läpäisemä. Opinnäytetyö on syventänyt tekijän käsitystä itsestään teatteri-ilmaisun ohjaajana.

In this thesis the author studied one physical acting method and teaching of the method from the point of view of a drama instructor. The baseline of the study was author's own, strong experience about the method in question. The author wanted to study how the method had become a part of his own professionalism and worldview. He was also interested in the ways the method discussed with the general professional image of a drama instructor.

The artistic part of this thesis was part of the author's practical training in Voionmaa Institute in autumn 2014. During the training the author assisted in the teaching of actor students and directed a theater performance, which was based on Euripides' play The Bacchae. The method and learning how to act with it were emphasized in both the teaching and the directing processes.

During his training the author interviewed the actor students about the method-based teaching they were taught with. Based on the answers, the students' experiences about the method were generally positive. They felt that they had developed considerably as actors.

The source material the author used in this thesis contains excerpts from the lives, theories and techniques of the theater personalities that are part of the tradition of modern acting. The author has also studied theories about learning to learn and the relationship between a guru and a disciple. He has also studied Friedrich Nietzsche's theory about Dionysianism and has come to the conclusion that drama instructor is the Dionysus of collective processes.

This thesis is autoethnographic study. The style of writing is penetrated by the author's personal voice. This thesis has deepened the author's understanding of himself as a drama instructor.