Hoitajien jaksaminen saattohoitotyössä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitajien kokemuksia jaksamisestaan saattohoitotyössä ja selvittää, mitkä tekijät edistivät ja ehkäisivät hoitajien jaksamista. Tutkimuksen kohdejoukko oli Rauman kansanterveystyön kuntayhtymän terveyskeskuksen vuodeosaston 13 hoitajat. Tutkimuksen aineisto kerättiin hoitajien vapaamuotoisista esseistä toukokuussa 2006. Tutkimukseen osallistui kymmenen hoitajaa ja tutkimuksen vastausprosentti oli 76. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä hyväksi käyttäen. Tutkimustulosten mukaan tärkeimpänä työssä jaksamista edistävänä tekijänä pidettiin toisen ihmisen kanssa keskustelua, hyvää ryhmähenkeä ja hyviä työkavereita. Osastolla koettiin työilmapiirin olevan hyvä. Kahden hoitajan mielestä potilaan kivuttomuus oli yksi jaksamista edistävä tekijä. Myös sairaalapastorin läsnäololla koettiin olevan edistävä vaikutus jaksamiseen. Tulosten mukaan puolet hoitajista koki kiireen heikentävänä tekijänä jaksamiseen. Henkilökunnan vähyys lisäsi kiirettä. Potilaan rinnalla pitäisi saada olla niin kauan, kuin tarve vaatii. Myös omaisia varten tulisi voida olla enemmän läsnä. Neljän hoitajan mielestä oman vanhemman/vanhempien kuoleman koettiin raskaaksi ja heikentäväksi tekijäksi. Lisäksi heikentävänä tekijänä pidettiin omaisten hätää, surua ja niistä aiheutuvia negatiivisia reaktioita.

The aim of the study was to examine the experiences nurses had about coping with their work in terminal care and find out the factors that promoted or undermined nurses’ coping with their job. The target group of the study comprised of the nurses in ward 13 of the health care centre administered by The Federation of Municipalities for Public Health in Rauma. The material of the study was collected in form of freely formulated essays in May, 2006. Ten nurses participated in the study and the answering rate of the study was 76%. The qualitative material was analysed using the content analysis method. According to the results of the study, the most important factor that promoted the nurses’ coping with work was discussion with other people, good team spirit and colleagues. Work environment in the care ward was considered good. Two of the nurses mentioned that the patient’s relief of pain improved their coping with the work. Also the presence of the hospital minister was considered an important factor in terms of coping. According to the results, half of the nurses felt that rush undermined their coping. Rush on the other hand was increased by the lack of personnel. The nurses felt that they should have the possibility to stay on the patient’s side as long as needed. They also felt that more time would be needed to spend with the family of the patients. The death of the nurse’s own parent/parents was considered to undermine nurses’ coping with their work. This was mentioned by four nurses in the study group. Also anxiety and grief and negative reactions resulting from these feelings were considered to make coping with work more difficult.