Perusopetuksessa liikuntaa opettavan kokema työnsä turvallisuus
Heikkilä, Sanna (2015)
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052610475
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052610475
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitetään liikuntaa perusopetuksessa opettavan henkilön kokemaa turvallisuuden tunnetta työnsä suorittamisessa hänen omasta subjektiivisesta näkökulmastaan. Liikunnanopetuksen luonne on muuttunut ajan kuluessa: kokevatko opettajat turvattomuutta, huolta tai pelkoa työssään? Jos kokevat, mitkä seikat vaikuttavat tähän?
Tutkimusaineisto kerättiin Survey-tutkimuksella liikuntaa Espoossa ja Nurmijärvellä opettavilta opettajilta. Kyselyssä oli mukana sekä ala- että yläkoulun opettajia eri koulutustaustoilla ja työvuosilla.
Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, mutta suuntaa antavia. Otos oli suhteellisen pieni. Kysely lähetettiin noin 70:lle liikuntaa opettavalla henkilölle Nurmijärvellä ja Espoossa. Heistä 26 vastasi kyselyyn. Tutkimustulokset eivät ole täysin luotettavia, Nurmijärven ja Espoon edustaessa esimerkiksi maahanmuuttajaoppilaiden (erityisoppilaiden) suhteen ääripäitä. Nurmijärvellä heitä ei ole, Espoossa heitä on paljon. Oletusarvoisesti myös koulujen ja kuntien erilaiset budjetoinnit koululiikuntaan vaikuttavat kysymysten tuloksiin. Tutkimuksen tarkoitus oli kuitenkin kerätä opettajien omia subjektiivisia kokemuksia ja näkemyksiä.
Tutkimustulokset osoittavat, että liikunnanopettajat eivät pääsääntöisesti koe turvallisuusasioista juontavaa suurta henkistä kuormitusta. Heillä on takanaan esimiehen tuki ja luottamus. Yhteistyö kollegojen kanssa sujuu. Pääsääntöisesti ryhmäkoot ovat sopivia ja liikuntavälineitä on riittävästi.
Opettajat kokevat jonkin verran huolta ja/tai pelkoa oppilaan, ja vähäisemmässä määrin myös huoltajien käytöksestä. Työrauhan häiriintyminen koskettaa jossain määrin lähes kaikkia, mutta opetustavoitteisiin sen ei anneta juurikaan vaikuttaa. Oppitunnit koulun ulkopuolella kuormittavat myös opettajaa. Oikeusturvattomuutta lähes kaikki ovat kokeneet jossain vaiheessa, joskin puolet harvoin. Suurimpana puutteena liikuntaa opettavat kokivat koulutuksen puutteen uhkaavia tilanteita varten. Voidaan siis olettaa, että uhkaavia tilanteita syntyy perusopetuksessa.
Tutkimusaineisto kerättiin Survey-tutkimuksella liikuntaa Espoossa ja Nurmijärvellä opettavilta opettajilta. Kyselyssä oli mukana sekä ala- että yläkoulun opettajia eri koulutustaustoilla ja työvuosilla.
Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, mutta suuntaa antavia. Otos oli suhteellisen pieni. Kysely lähetettiin noin 70:lle liikuntaa opettavalla henkilölle Nurmijärvellä ja Espoossa. Heistä 26 vastasi kyselyyn. Tutkimustulokset eivät ole täysin luotettavia, Nurmijärven ja Espoon edustaessa esimerkiksi maahanmuuttajaoppilaiden (erityisoppilaiden) suhteen ääripäitä. Nurmijärvellä heitä ei ole, Espoossa heitä on paljon. Oletusarvoisesti myös koulujen ja kuntien erilaiset budjetoinnit koululiikuntaan vaikuttavat kysymysten tuloksiin. Tutkimuksen tarkoitus oli kuitenkin kerätä opettajien omia subjektiivisia kokemuksia ja näkemyksiä.
Tutkimustulokset osoittavat, että liikunnanopettajat eivät pääsääntöisesti koe turvallisuusasioista juontavaa suurta henkistä kuormitusta. Heillä on takanaan esimiehen tuki ja luottamus. Yhteistyö kollegojen kanssa sujuu. Pääsääntöisesti ryhmäkoot ovat sopivia ja liikuntavälineitä on riittävästi.
Opettajat kokevat jonkin verran huolta ja/tai pelkoa oppilaan, ja vähäisemmässä määrin myös huoltajien käytöksestä. Työrauhan häiriintyminen koskettaa jossain määrin lähes kaikkia, mutta opetustavoitteisiin sen ei anneta juurikaan vaikuttaa. Oppitunnit koulun ulkopuolella kuormittavat myös opettajaa. Oikeusturvattomuutta lähes kaikki ovat kokeneet jossain vaiheessa, joskin puolet harvoin. Suurimpana puutteena liikuntaa opettavat kokivat koulutuksen puutteen uhkaavia tilanteita varten. Voidaan siis olettaa, että uhkaavia tilanteita syntyy perusopetuksessa.