Yksivuotiset palkokasvit kokoviljasäilörehuseoksissa : Viljelykoe kesällä 2014
Kangasvieri, Mari (2015)
Kangasvieri, Mari
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052710564
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052710564
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia kokoviljasäilörehun viljelyä yksivuotisten palkokasvien ja viljan seoksina. Herne, härkäpapu ja muut valkuaiskasvit vähentävät merkittävästi valkuaisrehun ostotarvetta. Rehuomavaraisuuden nousun lisäksi siirtyminen kokoviljasäilörehuun tasaa myös tilojen työhuippuja. Seos voidaan kylvää tavanomaista myöhemmin ja korjuu pystytään ajoittamaan nurmirehun korjuuaikojen väliin.
Tässä työssä oli tarkoitus selvittää palkokasvien ja viljan seoskasvustojen viljelyn onnistumista sekä eri seoskasvustoista saatujen rehusatojen määrää ja rehuarvoja. Rehuanalyysien tarkoituksena oli tuoda esiin palkokasvi-viljasäilörehun sovel-tuvuus eläinten ruokintaan.
Koeviljelyn tuloksena todettiin, että palkokasveista taloudellisesti ja tuotannollisesti kannattavinta olisi viljellä rehuvirnan ja viljan seoksia sekä herneen ja viljan seoksia. Valkolupiinin ja härkäpavun siemenkustannukset olivat korkeat saatuun satoon nähden. Rehun laatua tarkasteltaessa todettiin, että herne-viljan ja virna-viljan seoksista kokoviljasäilörehuna saataisiin suurimmat hyödyt eläinten ruokintaan. Herne-vehnäseoksen ja virna-vehnäseoksen D-arvolla ja raakavalkuaispitoisuudella voitaisiin tavoitella korkeita päiväkasvuja ja tuotoksia.
Tässä työssä oli tarkoitus selvittää palkokasvien ja viljan seoskasvustojen viljelyn onnistumista sekä eri seoskasvustoista saatujen rehusatojen määrää ja rehuarvoja. Rehuanalyysien tarkoituksena oli tuoda esiin palkokasvi-viljasäilörehun sovel-tuvuus eläinten ruokintaan.
Koeviljelyn tuloksena todettiin, että palkokasveista taloudellisesti ja tuotannollisesti kannattavinta olisi viljellä rehuvirnan ja viljan seoksia sekä herneen ja viljan seoksia. Valkolupiinin ja härkäpavun siemenkustannukset olivat korkeat saatuun satoon nähden. Rehun laatua tarkasteltaessa todettiin, että herne-viljan ja virna-viljan seoksista kokoviljasäilörehuna saataisiin suurimmat hyödyt eläinten ruokintaan. Herne-vehnäseoksen ja virna-vehnäseoksen D-arvolla ja raakavalkuaispitoisuudella voitaisiin tavoitella korkeita päiväkasvuja ja tuotoksia.