Ruoka osana elämänhallinnan ohjausta : Kyselytutkimus lastensuojelun laitoshuollon työntekijöille

Abstract

Opinnäytetyön päätavoitteena oli kartoittaa lastensuojelun laitoshuollon työntekijöiden näkemyksiä siitä, missä ruokaan liittyvissä asioissa asiakkaina olevat lapset tarvitsevat ohjausta. Toissijainen tavoite oli selvittää, millaisiksi työntekijät kokevat omat ruokaan liittyvät valmiutensa asiakastyössä. Tutkimuksen avulla oli tarkoitus etsiä kehittämisen kohteita lasten syömisistä sekä herättää keskustelua ruoan roolista kuntoutumista tukevana työvälineenä. Opinnäytetyön idea oli lähtöisin opinnäytetyön tekijän omasta kiinnostuksesta ruokaan sekä työelämässä tehdyistä havainnoista lasten ruokaan liittyvästä ja toisaalta ruoan aiheuttamasta käyttäytymisestä.

Kyseessä oli määrällinen tutkimus. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla kyselylomakkeilla kevättalven 2015 aikana. Yhteistyötahoiksi opinnäytetyölle löytyi seitsemän pirkanmaalaista yksityistä ja kunnallista lastensuojelun laitoshuollon organisaatiota, joissa oli yhteensä kymmenen yksikköä ja 100 työntekijää. Palautuneista lomakkeista tutkimuksen aineistoon hyväksyttiin 67, joten vastausprosentti oli 67 %. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin Tixel-ohjelman avulla. Yksiulotteisten jakaumien tarkastelun lisäksi tehtiin ristiintaulukointi ja khiin neliö -testi. Avointen kysymysten osalta analysointimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä teemoittelua.

Opinnäytetyön tulosten mukaan lastensuojelun laitoshuollon työntekijät Pirkanmaalla näkivät asiakkaina olevien lasten tarvitsevan ruokaan liittyvää ohjausta lisätyn sokerin, kasvisten, marjojen, pähkinöiden tai siemenien ja vaaleiden viljojen käytössä sekä tunnesyömisessä. 94 % työntekijöistä näki tarpeelliseksi kiinnittää enemmän huomiota lasten syömisiin. Tulosten perusteella lastensuojelun laitoshuollon työntekijät kokivat omat ruokaan liittyvät valmiutensa riittäviksi. Työntekijät eivät tulosten mukaan kokeneet tarvitsevansa ruokaan liittyvää ohjausta, mutta osa oli kiinnostunut lisäkoulutuksesta tai -ohjeistuksesta.

Jatkotutkimuksen aiheena voisi olla sellaisten ohjausmenetelmien kehittäminen, joiden avulla lapsia ja nuoria voidaan tukea syömään riittävästi, monipuolisesti ja ilman pelkoa. Koska vain lapset itse tietävät tarkasti, mitä he syövät, voisi täsmällisempää tietoa saada selvittämällä asiaa heiltä itseltään esimerkiksi ruokapäiväkirjojen avulla. Kehittämisehdotuksena esitettiin, että herkuttelun voisi mahdollisesti kytkeä järjestelmällisesti ennalta sovittuihin tilanteisiin, joiden ulkopuolella makeaa ei laitoksen tarjoamana ole saatavilla.

The primary purpose of this thesis was to investigate what professionals in foster care think about the needs of children as clients concerning food and eating. The secondary purpose of the study was to collect information on professionals’ abilities and knowledge about cooking and nutrition. This was to find out possible areas for improvement in children’s dietary patterns and to raise a discussion about the role of diet as a means of supporting rehabilitation process. The idea of this thesis was based on researcher’s interest in food and on observations in children’s food related behaviour.

The data for this research were collected with a semi-structured questionnaire in spring 2015. They were collected from seven foster care organisations in Pirkanmaa. 73 persons of 100 responded to the questionnaire and 67 of the answers qualified for the analysis. The statistical analysis was carried out using Tixel-programme. Cross tabulation and chi-square tests were also performed. The open questions were analysed using a qualitative method of data based thematisation.

The results suggested that professionals in foster care thought that child clients need food-related counselling about the use of added sugar, vegetables, berries, peanuts or seeds and refined wheat. Emotional eating was also seen common by the respondents. The majority of the participants believed that more attention should be paid to children’s eating habits. The majority of respondents stated that as professionals in foster care they find their abilities and knowledge about cooking and nutrition to be sufficient. According to the results professionals in foster care did not think that they need guidance on the subject, yet part of them was interested in further studies.

Further research is required to improve such methods of counselling by which children can learn to form sufficient and diverse diet habits. Since children know exactly what they eat, more precise information should be collected from them. Children might benefit from making a bilateral agreement where sweets and snacks, such as chips, are allowed.