Eteisvärinäpotilaan ohjaus Turun yliopistollisen keskussairaalan Sydänkeskuksessa
Koivula, Taru; Mäkinen, Maria (2015)
Koivula, Taru
Mäkinen, Maria
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052811056
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052811056
Tiivistelmä
Eteisvärinäpotilaiden määrä tulee kasvamaan seuraavien vuosikymmenien aikana väestön ikääntymisen myötä. Ohjauksen merkitys on suuri eteisvärinäpotilaan sairauden hoidossa. Erikoissairaanhoidossa eteisvärinäpotilaan ohjauksen resurssit ovat rajalliset ajan puitteissa. Laadukkaalla ohjauksella varmistetaan potilaan mahdollisuudet hoitaa sairauttaan kotona ja tällä keinoin kuormitus perusterveydenhuollossa pienenee.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eteisvärinää sairastavan potilaan ohjauksen sisältöä hoitajien näkökulmasta Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) Sydänkeskuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää ja yhtenäistää annettavaa potilasohjausta. Tutkimus toteutettiin ryhmähaastatteluna, jossa haastateltiin viittä Sydänkeskuksen hoitajaa, jotka osallistuvat eteisvärinäpotilaan ohjaukseen. Tutkimuksen tulokset analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia.
Tarvetta eteisvärinäpotilaiden ohjaukselle on. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, ettei varsinaista selkeää hoitoketjua ole kehitetty. Tutkimuksesta ilmeni myös, ettei erikoissairaanhoidon puolella ole tarpeeksi resursseja ohjata eteisvärinäpotilaita. Sydänkeskuksen hoitajat ohjaavat pääsääntöisesti vain niitä eteisvärinäpotilaita, joilla on poliklinikkakäynnin yhteydessä löydetty ja todettu eteisvärinä. Potilaat tarvitsisivat lisää ohjausta fyysisen rasituksen, ruokavalion ja lääkehoidon merkityksestä eteisvärinän hoidossa. Tutkimustuloksista esiin nousi myös ohjauksen kehittäminen perusterveydenhuollossa Marevan- ja INR-hoitajien tai muiden nimettyjen hoitajien toimesta.
Eteisvärinäpotilaan ohjaus on tärkeä osa eteisvärinäpotilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Jatkossa voisi selvittää, miten eteisvärinäpotilaan ohjaus toteutuu perusterveydenhuollossa ja miten sitä voisi kehittää. Lisäksi voisi selvittää, miten hoitoketjun jatkuvuutta voitaisiin parantaa erikoissairaanhoidon sekä perusterveydenhuollon välillä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eteisvärinää sairastavan potilaan ohjauksen sisältöä hoitajien näkökulmasta Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) Sydänkeskuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää ja yhtenäistää annettavaa potilasohjausta. Tutkimus toteutettiin ryhmähaastatteluna, jossa haastateltiin viittä Sydänkeskuksen hoitajaa, jotka osallistuvat eteisvärinäpotilaan ohjaukseen. Tutkimuksen tulokset analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia.
Tarvetta eteisvärinäpotilaiden ohjaukselle on. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, ettei varsinaista selkeää hoitoketjua ole kehitetty. Tutkimuksesta ilmeni myös, ettei erikoissairaanhoidon puolella ole tarpeeksi resursseja ohjata eteisvärinäpotilaita. Sydänkeskuksen hoitajat ohjaavat pääsääntöisesti vain niitä eteisvärinäpotilaita, joilla on poliklinikkakäynnin yhteydessä löydetty ja todettu eteisvärinä. Potilaat tarvitsisivat lisää ohjausta fyysisen rasituksen, ruokavalion ja lääkehoidon merkityksestä eteisvärinän hoidossa. Tutkimustuloksista esiin nousi myös ohjauksen kehittäminen perusterveydenhuollossa Marevan- ja INR-hoitajien tai muiden nimettyjen hoitajien toimesta.
Eteisvärinäpotilaan ohjaus on tärkeä osa eteisvärinäpotilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Jatkossa voisi selvittää, miten eteisvärinäpotilaan ohjaus toteutuu perusterveydenhuollossa ja miten sitä voisi kehittää. Lisäksi voisi selvittää, miten hoitoketjun jatkuvuutta voitaisiin parantaa erikoissairaanhoidon sekä perusterveydenhuollon välillä.