Improvisointi elokuvaohjaajan työmenetelmänä

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsitteli improvisointia elokuvaohjaajan työmenetelmänä erityisesti harjoitusvaiheessa. Aihetta avattiin Noidantuli-lyhytelokuvan ohjaajan työprosessin kautta. Käsikirjoituksen dialogin muokkaamisvaiheessa sekä kuvauksissa, näyttelijäohjauksessa tarkoituksena oli tutkia improvisaation hyötyjä ja haasteita elokuvan teossa. Tavoitteena oli selvittää, miten improvisaatiota voidaan hyödyntää elokuvassa ja sitä kautta löytää toimiviksi havaittuja työmuotoja esimerkkien, lähteiden ja Noidantulen ohjaajan omien kokemusten kautta.

Tulokset osoittavat, että improvisaatio on toimiva työmenetelmä sekä ohjaajalle että näyttelijälle etenkin henkilöhahmojen kehittämisessä. Lähdeaineiston ja tutkijan kokemusten perusteella voidaan päätellä, että improvisaatio voi rikastuttaa elokuvan maailmaa, mutta jotta tarina pysyy eheänä, on improvisaatioelokuvassakin oltava selkeä päämäärä.

Tutkimustyön pohjalta voidaan esittää johtopäätös, että improvisaatio toimii hyvin työmenetelmänä elokuvassa, mutta se ei saa olla itsetarkoitus. Improvisaatio tuo näyttelijäntyöhön luonnollisuutta, mutta se tuo myös omat haasteensa erityisesti kuvaukselle ja valaisulle.

This thesis deals with improvisation as directors’ working method, particularly in connection with rehearsals. The subject was investigated through the short film Gallagas. The purpose of the work was to study the benefits and challenges of the improvisation in film making process and the aim was to find out how improvisation can be used in film. Examples, various sources and the experiences of the director of Gallagas shed light on the topic at hand.

The results show that improvisation is an effective method for both the director and the actor, especially when developing the characters. On the basis of sources and the director’s experience, improvisation can enrich the environment of the film, but in order to maintain the meaning of the story there has to be a purpose.

On the basis of the research it can be concluded that improvisation works as a good working tool, but it cannot be an end in itself. Improvisation brings naturalness to actors’ work, but it also brings its own challenges, especially as regards to cinematography and lighting department.