Matkanjärjestäjän kokemukset retriitin järjestämisestä Taizé-yhteisöön

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on selventää ja syventää hiljaisuuden retriittien tarkoitusta seurakuntamatkailussa. Tarkoituksena on esitellä tapaustutkimuksena Mikaelin seurakunnan pastorin kokemuksia ja tuntemuksia hiljaisuuden retriiteistä, ja niiden järjestämisestä ja toteutuksesta. Retriitti sanaa käytetään nykypäivänä hyvin kevyesti, joten tässä opinnäytetyössä päädyin avaamaan kristillisen hiljaisuuden retriittiä.

Retriitissä vetäydytään pois maailman kiireestä ja melskeestä ja siitä mikä nykyään aiheuttaa stressiä. Kun puhutaan kristillisissä piireissä retriiteistä, tiedetään että kysymyksessä on tie-toinen hiljaisuuteen vetäytyminen. Retriitissä ei kommunikoida äänellä eikä sanallisesti, vaan tarkoitus on vetäytyä pois maailmasta.

Toimeksiantajana toimii Mikaelin seurakunta, jossa myös itse työskentelin aikuistyönohjaajana vuosina 2010–2011. Mikaelin seurakunta on Helsingin toiseksi suurin seurakunta ja sijaitsee Itä-Helsingissä. Seurakunnan alueella asuu noin 36 000 asukasta, josta seurakuntaan kuuluu noin 25 000.

Kohteena tutkimuksessa toimi Taizé, ekumeeninen yhteisö Etelä-Ranskassa. Siellä asuvat veljet toivottavat tervetulleeksi nuoret ja nuorenmieliset aikuiset ympäri maailman hiljentymään kanssaan.

Tutkimus tehtiin keväällä 2015 kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Se oli jo selvää heti alusta lähtien, koska aiheena oli intuitioon perustuva aineisto. Laadullisen tutkimuksen menetelmäksi valikoitui tapaustutkimus, koska kyseessä oli yhden henkilön kokemuksiin pe-rustuva haastattelu. Haastattelu toteutettiin teemahaastatteluna, jolloin haastattelu tilanne on vapaa ja tiedonkeruu perustuu haastateltavan kokemuksiin.

Matkanjohtajan rooli retriitissä, varsinkin ulkomaille matkustettaessa on haastava, koska työssä täytyy olla täydellä sydämellä mukana. Myöskin se, että ei tunne kaikkia matkalaisia tuo myös omanlaisensa jännityksen matkanjohtajalle. Seurakunta ja kirkko ovat yhteisö, joka ottaa kaikki ihmiset vastaan ja suhtautuu kaikkiin tasa-arvoisesti.

Erityisen tärkeää hiljaisuudessa retriitissä on hiljaisuus ja sen osaamisen taito. Nykyajan yh-teiskunnassa hiljaisuus on erityisesti kadotettu hektisyyteen, meluun, ja yksinäisyys koetaan ahdistavana. Retriitissä hakeudutaan tietoisesti yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen henkisen tasapainon löytämiseksi. Ihmiset kokevat hengellisyydessään, että hiljaisuuden ja rauhan saa jossain paikassa, minkä he ovat mieltäneet omakseen. Paikalla ei kuitenkaan ole merkitystä, kun löytää sen saman tunteen sisältään.