Omaisyhteistyö kotihoidossa : hoitajan näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyö on osa sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaa ”yhteisvoimin kotona” hanketta. Hankkeen kohderyhmänä on kotiin annettavia palveluita ja kuntoutusta tarvitsevat ikääntyneet ja heidän omaisensa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitajien ja omaisten välistä yhteistyötä hoitajien kokemana. Työn tehtävänä oli selvittää, miten yhteistyö toteutuu hoitajien ja omaisten välillä, millaisia haasteita omaisyhteistyössä on, mitä hyötyä hoitajat kokevat omaisyhteistyössä olevan ja miten omaisyhteistyötä voidaan kehittää. Työn tavoitteena on selvittää omaisyhteistyön nykytilaa ja antaa kehittämisehdotuksia omaisyhteistyön kehittämiseen. Opinnäytetyön teoria osuudessa perehdyttiin kirjallisuuteen kotihoidosta, vuorovaikutuksesta sekä yhteistyöstä. Teoriataustana käytettiin myös aikaisempia tutkimuksia. Tutkimusongelmana oli selvittää, miten omaisyhteistyö toteutuu kotihoidossa, mitä haasteita hoitajat kokivat yhteistyössä sekä mitä hyötyä onnistuneesta omaisyhteistyöstä on. Teorian ja hoitajien haastatteluiden perusteella pystyimme antamaan kehittämisehdotuksia. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla. Yhteensä haastateltavia oli seitsemän. Haastateltavat olivat lähihoitajia. Aineisto kerättiin 9.-10.2.2015. Opinnäytetyön tulosten perusteella henkilökunta piti omaisyhteistyötä tärkeänä, vaikka se oli vähäistä. Puhelin oli pääasiallinen yhteistyön keino omaisten kanssa. Omaisyhteistyötä helpottavia asioita olivat henkilökunnan ammattitaito ja vuorovaikutustaidot. Haastatteluissa kävi ilmi, että kaikki hoitajat pitivät vuorovaikutustaitojaan hyvinä. Yhteistyötä vaikeuttavia tekijöitä olivat hoitajien mielestä omaisten liiallinen puuttuminen hoitotyöhön. Kehittämisehdotuksia kotihoidolle saatiin hoitajilta. Tällaisia olivat mm. omaistenillan järjestäminen vuosittain. Hoitajat toivoivat, että myös he saisivat osallistua omaisteniltoihin, jossa he voisivat kertoa, mitä kotihoidon työhön kuuluu ja toisaalta kuulla omaisia ja heidän odotuksiaan ja toiveitaan kotihoidosta. Haastatteluissa ilmeni, ettei omaisilta säännönmukaisesti kysytty omaisyhteistyön jatkotoiveista, siitä miten ja milloin omaiset haluavat yhteydenpitoa hoitajilta. Toimintaohjeet siis kaipaisivat tähän asiaan tarkennusta ja lisäystä. Jatkotutkimusaiheena esitämme tutkimusta siitä, miten hoitajat saataisiin sitoutumaan omaisyhteistyön toteuttamiseen ja käyttämään aikaa siihen. Tämä selventäisi myös omaisille heidän rooliaan asiakkaan hoidossa.

The thesis was a part of the project funded by Ministry of Social Affairs and Health financed project “yhteisvoimin kotona”. The target group of the project is eldery people and their relatives who need services and rehabilitation at home.The purpose of this thesis was to investigate cooperation and interaction between nurses and relatives in the Finnish patient home care system and in particular from the point of view of the nurses. The aim was also to study how the cooperation was realized, what kind of challenges there are. The nurses’ opinions of the benefits of such cooperation and how the nurse-relative rapport can be improved. The idea was to study the present state of nurse-relative cooperation and give suggestions how to develop it. The theory part of the thesis comprises a brief insight in the literature about home care, cooperation and interaction. In addition, the earliest studies of nurse-relatives cooperation were read and included. In this thesis, the aim was to find out how the nurse-relative cooperation is working in the home care, what are the challenges and what are the benefits of successful cooperation. Some suggestions for improvement to home care cooperation were collected and presented by applying the theory and interviewing the nurses. The data were collected by using open questions, which were prepared by using some earlier studies and related literature. A total of seven nurses were interviewed. The interviews were collected 9.-10.2.2015. Nurses´ think that cooperation is important, even there was only slight of that. The phone was the main way to the cooperation with the relatives. Things that made the cooperation easier was nurse´s professional skills and interaction skills. Things that complicated cooperation from the nurse´s point of view was relatives overinvolvement to treatment. Nurses´ propositions about development were days for relatives, where they can tell what is home care and what is includes about job in home care. Additionally, relatives can tell their hopes and get involved in care. The interviews indicated that nurses were not usually asking relatives how they want to be connected with nurses. So the directives needs some upgrades and more information. A further study could focus on surveying how nurses could allocate more time on cooperating with the relatives. When cooperation with relatives play bigger role in home care, there could advance patients well-being. The patients could be assigned with their own nurse who could have more contact with the relatives. That’s how relatives could know their role in the patient care.