"Kuin oppisi uuden kielen alusta lähtien" : Kuvaus klassisen viulistin improvisaatio- oppimisesta
Pulkkinen, Tuulia (2015)
Pulkkinen, Tuulia
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015061513379
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015061513379
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on kuvaus klassisen viulistin improvisaatio- oppimisesta. Tarve tuottaa tutkimus aiheesta lähti halustani oppia improvisoimaan ja herättää keskustelua improvisaation opetuksesta klassisessa viulunsoitonopetuksessa. Näkökulma on aikuisen viulistin jazzimprovisaation opiskelussa. Päätutkimuskysymys on ”Miten klassinen viulisti oppii improvisoimaan?”. Teoreettinen viitekehys sisältää improvisaation historian, jazzviulun, yleisten oppimiskäsitysten ja laadullisen tutkimusmenetelmän tarkastelun.
Tutkimus on toteutettu käyttäen kahta tutkimusmetodia: osallistuvaa havainnointia ja puolistrukturoitua teemahaastattelua. Havainnointimenetelmässä osallistuin neljälle improvisaatiosoittotunnille, joiden aikana tekemäni havainnot kirjoitin oppimispäiväkirjaan. Haastattelut tehtiin kahdelle suomalaiselle viulistille selvittääkseen, kuinka he oppivat improvisoimaan.
Tuloksissa ilmeni, että improvisaatiota opitaan samalla tavoin kuin klassista soittoa: nuoteista, kuulokuvan kautta toistamalla ja ottamalla vaikutteita ympäristöstä. Perusideana on, että opetellaan soittomateriaaleja, joiden vakiinnuttua pyritään tuottamaan improvisaatiota, oli kyse sitten muutaman sävelen muuntelusta tai kokonaan improvisoidusta jazzstandardin soolosta. Tärkeimpiä harjoittelukohteita klassisille viulisteille ovat sävelten hahmottaminen otelaudalla, sointukiertoihin soittaminen ja heittäytyminen enemmän tai vähemmän valmistelemattomaan soittotilanteeseen.
Improvisaation kautta klassinen viulisti oppii paljon parhaassa tapauksessa itsestään ja musiikista, ja voi löytää oman persoonallisen saundinsa.
Tutkimus on toteutettu käyttäen kahta tutkimusmetodia: osallistuvaa havainnointia ja puolistrukturoitua teemahaastattelua. Havainnointimenetelmässä osallistuin neljälle improvisaatiosoittotunnille, joiden aikana tekemäni havainnot kirjoitin oppimispäiväkirjaan. Haastattelut tehtiin kahdelle suomalaiselle viulistille selvittääkseen, kuinka he oppivat improvisoimaan.
Tuloksissa ilmeni, että improvisaatiota opitaan samalla tavoin kuin klassista soittoa: nuoteista, kuulokuvan kautta toistamalla ja ottamalla vaikutteita ympäristöstä. Perusideana on, että opetellaan soittomateriaaleja, joiden vakiinnuttua pyritään tuottamaan improvisaatiota, oli kyse sitten muutaman sävelen muuntelusta tai kokonaan improvisoidusta jazzstandardin soolosta. Tärkeimpiä harjoittelukohteita klassisille viulisteille ovat sävelten hahmottaminen otelaudalla, sointukiertoihin soittaminen ja heittäytyminen enemmän tai vähemmän valmistelemattomaan soittotilanteeseen.
Improvisaation kautta klassinen viulisti oppii paljon parhaassa tapauksessa itsestään ja musiikista, ja voi löytää oman persoonallisen saundinsa.