Työpajanuorten kokemuksia omasta elämäntilanteestaan ja osallisuudestaan yhteiskunnassa : Mikkelin työpajat

Abstract

Tässä opinnäytetyössä selvitettiin Mikkelin työpajanuorten subjektiivista kokemusta työpajojen asemasta elämäntilanteessaan ja kuinka he näkevät osallisuuden eri osa-alueet omalla kohdallaan. Tutkimuksemme etsii vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Miten työpajanuoret kokevat osallisuutensa yhteiskunnassa ja miten nuoret kokevat tämänhetkisen elämäntilanteensa ja ovatko he tyytyväisiä siihen?

Työpajoja on tutkittu paljon ja eri näkökulmista. Opinnäytetyö oli teoriasidonnainen, jolloin teoreettista taustatietoa verrataan uuteen tulokseen. Tutkimuksemme oli kvalitatiivinen ja aineistonkeruu tapahtui teemahaastatteluina. Opinnäytetyöhömme haastateltiin seitsemää 17–27-vuotiasta työpajanuorta, joista kuusi (6) oli miehiä ja yksi (1) nainen.

Työpajoja pidetään yhtenä ratkaisuna nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä ja osallisuuden kasvattamisessa. Osallisuus on yksilön ja yhteiskunnan suhde, se viittaa osuuteen yhteiskunnasta ja sen yhteisestä hyvästä. Osallisuus on myös tunne siitä, että on tarpeellinen osa yhteisöä ja yhteiskuntaa. Perinteisesti tämän katsotaan toteutuvan koulutuksen ja työn kautta. Opinnäytetyössä muiksi tärkeiksi osallisuuden osa-alueiksi on nostettu vapaa-aika, ihmissuhteet, vaikuttaminen ja toimeentulo. Osallisuuteen kuuluu tunne elämän kokemisesta yleisesti mielekkäänä ja siksi tutkimuksessamme osallisuuden rinnalla kulkee nuorten tyytyväisyys elämäntilanteeseensa.

Terminä osallisuus oli nuorille vieras, mutta käydessämme läpi osallisuuden eri osa-alueita oli mahdollista saada kuva nuorten osallisuuskokemuksista. Nuoret kokivat työpajoja edeltäneen työttömyyden ja kouluttamattomuuden ajan syrjäyttävänä, mutta työpajoille tulon jälkeen nuoret kokivat osallisuuden ja hyödyllisyyden tunteita. Elämäntilanne työpajoilla koettiin tavallaan välitilaksi, työpajojen edeltävään aikaan ei enää haluttu palata ja työpajat koettiin positiivisena ajanjaksona, silti kaivattiin lisää muutoksia, jotta pajoilta päästäisiin eteenpäin. Näitä tutkimustuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää Mikkelin työpajoilla sekä yleisesti lisättäessä ja kehitettäessä työpajanuorten osallisuutta.

In this thesis Mikkeli’s workshop youngsters’ subjective experience about workshops in their lives and how they see different parts of participation from their own point of view were researched. Our research problems are: how the youngsters of the workshop experience their participation in society and how the youngsters experience their life situations and whether they are satisfied with it.

There are a lot of studies made on workshops from different angles. This thesis is based on these studies and theories. Our thesis is a qualitative study and we collected material with theme interviews. We interviewed seven workshop youngsters between the ages of 17 and 27. Six (6) of them were men and one (1) was a woman.

Workshops are considered one solution for preventing social exclusion and increasing participation. Participation is a connection between a person and society, it refers to a person’s role in society and its common good. It is also a feeling of being an important part of a community and society, traditionally this happens when a person is in education or in employment. Participation has many different parts which are for example leisure activities, relationship, social influence and livelihood – and these are the frames of our thesis. Contentment with one’s life situation is the second aspect in this thesis since being content with life is related to participation.

As a term, participation, was hard for the youngsters to understand but by going through different parts of it during the interviews, it was possible to get a full picture of the youngsters’ thoughts about participation in their lives. The youngsters felt that the time they spent out of work or education before the workshops alienated them from society but after coming to a workshop they got feelings of participation and usefulness. The life situation in workshops was experienced as kind of a limbo; they did not want to return to the previous time before workshops and the workshops themselves were considered a positive period. Yet still more changes were required to move forward from the workshops. Mikkeli’s workshop can employ these research results and the results can also be used generally for adding and developing workshop youngsters’ participation.