Kotihoidon yöpartiotoiminta Porissa, hoitajien näkökulma
Vasile, Johanna (2015)
Vasile, Johanna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015092414871
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015092414871
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoitajien mielipiteitä Porin perusturvakeskuksen yhteistoiminta-alueen kotihoidon yöpartiotoiminnan pilotista. Tavoitteena oli tuottaa työnantajalle tietoa toiminnan tarpeellisuudesta ja kehittämistarpeista hoitajan näkökulmasta. Aihealue valikoitui Porin perusturvakeskuksen opinnäytetyöaiheita sisältävästä materiaalista opinnäytetyön tekijän kiinnostuksen mukaan, jonka jälkeen rajauksesta keskusteltiin työn tilaajan kanssa eli opinnäytetyö oli työelämälähtöinen. Yhteistyötahona toimi Porin perusturvakeskuksen kotihoitopalvelu ja yhteyshenkilöinä vanhuspalveluiden johtaja ja vanhuspalveluiden esimies Keski-Porin kotihoidosta.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena käyttäen teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin neljää säännöllisesti työskentelevää lähihoitajaa ja sillä pyrittiin kuvaamaan paikallista ilmiötä. Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä kuvaamaan yöpartiotoimintaa koko Suomessa pienen otannan ja ilmiön paikallisuuden vuoksi. Tutkimuksessa haastateltiin neljää yöpartiossa pilotin aikana vakinaisesti työskennellyttä työntekijää.
Yöpartiotoimintaa kuvattiin lyhytaikaiseksi, pääsääntöisesti säännöllisen kotihoidon piirissä olevalle asiakkaalle tarjottavaksi palveluksi. Tyypillinen asiakas oli yli 65-vuotias, monisairas, usein vuodepotilas. Pilotin toimintaan oltiin tyytyväisiä. Työntekijöiden mielestä toiminta tuki asiakkaan toimintakykyä ja ehkäisi laitosjaksoja sekä loi turvallisuudentunnetta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että pilotin aikainen työvuorojärjestely, seitsemän työyötä ja seitsemän vapaata, koettiin hyväksi sekä asiakkaille, että työntekijöille. Asiakkaille oli tärkeää tuttu työntekijä ja työntekijöitä se auttoi suunnittelemaan muuta ajankäyttöä ja he myös kokivat sen olevan parempi terveydelle, sai toipua kunnolla.
Välineistöstä toivottiin ajantasaista ja tarkoituksenmukaista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että verenpainemittarit eivät työntekijöiden mielestä olleet aina sopivia käyttötarkoitukseen erilaisten sairauksien vuoksi. Navigaattori autossa olisi heidän mielestään helpottanut uusien asiakkaiden löytämistä, varsinkin talvella ja pimeässä. Kannettava tietokone internet-yhteydellä nopeuttaisi työtä. Tietokonetta perusteltiin myös turvallisuusnäkökohdalla, asiakkaan tietoihin päästäisiin asiakkaan luona. Koulutuksia toivottiin hoitotoimenpiteisiin ja hoidon tarpeen arviointiin. Esille nousi myös turvallisuuskoulutusten tärkeys ja työntekijät pohtivat esimerkiksi MAPA-koulutuksen tarpeellisuutta.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena käyttäen teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin neljää säännöllisesti työskentelevää lähihoitajaa ja sillä pyrittiin kuvaamaan paikallista ilmiötä. Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä kuvaamaan yöpartiotoimintaa koko Suomessa pienen otannan ja ilmiön paikallisuuden vuoksi. Tutkimuksessa haastateltiin neljää yöpartiossa pilotin aikana vakinaisesti työskennellyttä työntekijää.
Yöpartiotoimintaa kuvattiin lyhytaikaiseksi, pääsääntöisesti säännöllisen kotihoidon piirissä olevalle asiakkaalle tarjottavaksi palveluksi. Tyypillinen asiakas oli yli 65-vuotias, monisairas, usein vuodepotilas. Pilotin toimintaan oltiin tyytyväisiä. Työntekijöiden mielestä toiminta tuki asiakkaan toimintakykyä ja ehkäisi laitosjaksoja sekä loi turvallisuudentunnetta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että pilotin aikainen työvuorojärjestely, seitsemän työyötä ja seitsemän vapaata, koettiin hyväksi sekä asiakkaille, että työntekijöille. Asiakkaille oli tärkeää tuttu työntekijä ja työntekijöitä se auttoi suunnittelemaan muuta ajankäyttöä ja he myös kokivat sen olevan parempi terveydelle, sai toipua kunnolla.
Välineistöstä toivottiin ajantasaista ja tarkoituksenmukaista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että verenpainemittarit eivät työntekijöiden mielestä olleet aina sopivia käyttötarkoitukseen erilaisten sairauksien vuoksi. Navigaattori autossa olisi heidän mielestään helpottanut uusien asiakkaiden löytämistä, varsinkin talvella ja pimeässä. Kannettava tietokone internet-yhteydellä nopeuttaisi työtä. Tietokonetta perusteltiin myös turvallisuusnäkökohdalla, asiakkaan tietoihin päästäisiin asiakkaan luona. Koulutuksia toivottiin hoitotoimenpiteisiin ja hoidon tarpeen arviointiin. Esille nousi myös turvallisuuskoulutusten tärkeys ja työntekijät pohtivat esimerkiksi MAPA-koulutuksen tarpeellisuutta.