Fyysinen aktiivisuus ja fyysinen toimintakyky yläkoulun 13-14 vuotiaiden liikuntaluokalla

Abstract

Suomalaisille nuorille suositellaan fyysistä aktiivisuutta tunnista puoleentoista tuntiin päivittäin. Nuorilla fyysisen aktiivisuuden tulee olla pääasiassa kestävyystyyppistä ja lisäksi kolme kertaa viikossa tulee kertyä liikkuvuutta, lihasvoimaa ja luustoa vahvistavaa fyysistä aktiivisuutta. Nuorten fyysinen aktiivisuus on vähentynyt vuosikymmenien aikana sekä maailmalla että Suomessa. Suurin osa nuorista ei täytä fyysisen aktiivisuuden suosituksia. Hyvä fyysinen toimintakyky on yksi osa terveyttä ja hyvinvointia, johon fyysisellä aktiivisuudella voidaan vaikuttaa. Suomalaisten tyttöjen ja poikien fyysisessä toimintakyvyssä on havaittu eroavuuksia. Poikien fyysinen toimintakyky on tyttöjä paremmalla tasolla.

Opinnäytetyön tarkoituksena on osoittaa fyysisen aktiivisuuden merkitys nuorten fyysiselle toimintakyvylle. Tavoitteena oli selvittää fyysisen aktiivisuuden vaikutus 13-14-vuotiaan fyysiselle toimintakyvylle. Opinnäytetyöhön valittiin koululuokka, jolla on neljä oppituntia koululiikuntaa viikon aikana tavanomaisen kahden oppitunnin sijaan. Fyysisestä aktiivisuudesta kerättiin tietoa Lasten ja nuorten liikunnan trendiseurannan eli LIITU – kyselylomakkeen ja liikuntapäiväkirjan avulla. Fyysistä toimintakykyä selvitettiin Move! – fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmän avulla.

Fyysisen aktiivisuuden selvityksessä ilmeni, että fyysinen aktiivisuus oli paremmalla tasolla kuin keskimäärin samanikäisillä suomalaisilla nuorilla, vaikka fyysisen aktiivisuuden suositukset eivät täyttyneet. Pojille kertyi viikon aikana enemmän ja monipuolisemmin fyysistä aktiivisuutta kuin tytöille. Fyysisen toimintakyvyn selvityksessä ilmeni, että nuorten fyysinen toimintakyky oli pääosin terveyttä ja hyvinvointia edistävällä tasolla. Kestävyys ja lihasvoima olivat mittauksiin osallistuneilla terveyttä ja hyvinvointia ylläpitävällä tai edistävällä tasolla. Mittauksissa poikien fyysinen toimintakyky oli parempi kuin tytöillä. Suurin ero tyttöjen ja poikien fyysisessä toimintakyvyssä näkyi koordinaatio-ominaisuuksissa, jossa osa tytöistä oli jopa terveyttä ja hyvinvointia haittaavalla tasolla. Tyttöjen liikkuvuus oli parempi kuin pojilla.

For Finnish adolescents, the recommended amount of physical activity (motor activity) is between one and one and a half hours a day. Adolescents’ physical activity should mainly be aerobic, but also consist of mobility, muscle strength and bone health improving physical activities. During the past decades, the physical activity among adolescents has decreased around the world. Consequently, the majority of adolescents do not meet the physical activity recommendations. This trend is also evident in Finland. Physical fitness, which is an important part of an individual’s health and wellbeing, can be impacted upon through physical activity. Research indicates differences in the physical fitness between genders, and it has appeared that boys have a better level of physical fitness than girls.

The aim of this thesis was to show the importance that physical activity has on adolescents’ physical fitness, and the purpose was to determine the impact that physical activity has on 13-14-year olds’ physical fitness. A school class, in which students have two hours more physical education per week than other students in the same age, was chosen to be analysed in this thesis. Information about the students’ physical activity was gathered through the LIITU –questionnaire and through a diary of physical activity. The level of physical fitness was analysed through a monitoring system for physical functional capacity called Move!.

The physical activity survey indicated that the physical activity level of the students were better than the level of average 13-14 year olds, although the physical activity recommendations were not met. The data also showed that boys got more exercise and more versatile physical activity than girls of the same age. Moreover, the data indicated that adolescents’ physical fitness was mainly on a level that maintains or improves health and wellbeing. Similarly, the adolescents’ aerobic fitness and muscle strength was on this level. Finally, the data showed that the boys’ physical fitness was better than the girls’. The biggest difference between boys and girls’ physical fitness was shown to be in coordination, where some girls were on a level that decreases the individuals’ health and wellbeing. Nevertheless, the girls’ mobility was proven to be better than the mobility of the boys.

För finländska ungdomar rekommenderas en till en och en halv timme fysisk aktivitet dagligen. Den fysiska aktiviteten skall främst bestå av uthållighetsträning men även av rörlighetsträning, muskelstärkande träning och träning för skelettet tre gånger i veckan. Ungdomarnas fysiska aktivitet har minksat under de senaste årtionderna i både Finland och andra länder. Största delen av ungdomarna fyller inte rekommendationerna för fysisk aktivitet. Fysisk funktionsförmåga är en del av hälsa och välmående som kan påverkas av fysisk aktivitet. Man har sett avvikelser bland pojkars och flickors fysiska funktionsförmåga. Pojkarnas fysiska funktionsförmåga är på bättre nivå än flickornas.

Syftet med lärdomsprovet är att påvisa fysiska aktivitetens inverkan på ungdomars fysiska funktionsförmåga. Målet var att ta reda på hur den fysiska aktivteten påverkar 13-14-åriga ungdomars fysiska funktionsförmåga. Till lärdomsprovet valdes en idrottsklass med 4 timmar skolgymnastik i veckan, istället för den normala mängden skolgymnastik som är 2 timmar i veckan. Vi använde LIITU- frågeformuläret samt en träningsdagbok för att samla in information om ungdomarnas fysiska aktivitet. För att kartlägga ungdomarnas fysiska funktionsförmåga använde vi Move! - Ett uppföljningssystem för fysisk funktionsförmåga.

Undersökningen av fysisk aktivitet visade att den fysiska aktiviteten var bättre hos undersökningsgruppen jämfört med undgomar i samma ålder i Finland. Undersökningsgruppen fyllde ändå inte rekommendationerna för fysisk aktivitet. Pojkarna var mera och mångsidigare fysiskt aktiva än flickorna. Den fysiska funktionsförmågan var i huvudsak på en nivå som främjar hälsa och välmående. Uthålligheten och muskelstyrkan hos undersökningsgruppen var på en nivå som främjar eller upprätthåller hälsa och välmående. I mätningarna framkom att pojkarnas fysiska funktionsförmåga var bättre än flickornas. Största skillnaden mellan könen fanns i koordinationsfärdigheterna, där flickorna till och med var på en nivå som kan skada hälsan och välmåendet. Flickornas rörlighet var ändå bättre än pojkarnas.