Ravitsemistyöntekijöiden ravitsemusosaaminen ja -asenteet
Hietalahti, Taina (2013)
Hietalahti, Taina
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102815757
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015102815757
Tiivistelmä
Julkiset ruokapalvelut ovat mukana elämän kaikissa vaiheissa. Monelle suomalaiselle kodin ulkopuolella syöty ateria on päivän ainut lämmin ateria. Ruokapalveluilla on ollut kansanterveyttä edistävä vaikutus. Terveyttä ja hyvinvointia edistävä ruoka on investointi tulevaisuuteen. Joukkoruokailun kehittäminen ja seuranta ovat keskeinen osa suomalaista ravitsemus- ja terveyspolitiikkaa. (Suomalaisen joukkoruokailun tunnukset: laatu ja terveellisyys, [viitattu 26.9.2013]). Tut-kimuksen tavoitteena oli selvittää ravitsemistyöntekijöiden ravitsemusosaamista ja -asenteita. Työn toimeksiantaja Suomen Sydänliitto oli valmistelemassa Ravitsemuspassia ravitsemistyöntekijöiden osaamisen kartoittamiseksi ja avuksi. Ravitsemusosaamisen tasosta, työntekijöiden ravitsemusasenteista ja asiakkailta ja keittiöhenkilökunnalta tulevista ravitsemusvaateista tarvitaan tietoa.
Aineisto hankittiin teemahaastatteluin. Etukäteen laadittuja teemoja oli viisi ja niihin liittyi lisäkysymyksiä. Nauhoitetut haastattelut litteroitiin. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmää käyttäen.
Aineistosta kävi ilmi, että kaikki pitivät ravitsemusasioita tärkeinä. Hyvää ravitsemuslaatua arvostettiin ja sitä pidettiin hyvinvoinnin pohjana. Haastateltavien ravitsemustietämys oli yleistiedon tasoista. Lisäkoulutuksia pidettiin tärkeänä ja toivottavana. Ravitsemussuosituksiin suhtauduttiin positiivisesti, mutta niitä ei täysin noudatettu. Ravitsemukselliselle laadulle ei ollut selviä mittareita. Sitä kuitenkin pidettiin tärkeänä. Tulevaisuudessa tarvitaan ravitsemistyöntekijöitä, mutta työn sisältöä ei osattu täysin kuvailla.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ravitsemuskoulutusta tarvitaan. Erilaisten keittiöiden tarpeeseen pitäisi suunnitella täsmälisäkoulutuksia. Vanhusten ja lasten tarpeet ravitsemuksen suhteen ovat erilaiset. Uudet tutkimustulokset ja uudistuneet ravitsemussuositukset tuovat koulutustarvetta. Alan ammatillisessa peruskoulutuksessa pitää varmistaa riittävä ravitsemuksen opetus. Ravitsemuspassin kaltaisista testeistä saadaan hyvä työkalu opetuksen tueksi ja osaamisen ylläpitämiseksi.
Aineisto hankittiin teemahaastatteluin. Etukäteen laadittuja teemoja oli viisi ja niihin liittyi lisäkysymyksiä. Nauhoitetut haastattelut litteroitiin. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmää käyttäen.
Aineistosta kävi ilmi, että kaikki pitivät ravitsemusasioita tärkeinä. Hyvää ravitsemuslaatua arvostettiin ja sitä pidettiin hyvinvoinnin pohjana. Haastateltavien ravitsemustietämys oli yleistiedon tasoista. Lisäkoulutuksia pidettiin tärkeänä ja toivottavana. Ravitsemussuosituksiin suhtauduttiin positiivisesti, mutta niitä ei täysin noudatettu. Ravitsemukselliselle laadulle ei ollut selviä mittareita. Sitä kuitenkin pidettiin tärkeänä. Tulevaisuudessa tarvitaan ravitsemistyöntekijöitä, mutta työn sisältöä ei osattu täysin kuvailla.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ravitsemuskoulutusta tarvitaan. Erilaisten keittiöiden tarpeeseen pitäisi suunnitella täsmälisäkoulutuksia. Vanhusten ja lasten tarpeet ravitsemuksen suhteen ovat erilaiset. Uudet tutkimustulokset ja uudistuneet ravitsemussuositukset tuovat koulutustarvetta. Alan ammatillisessa peruskoulutuksessa pitää varmistaa riittävä ravitsemuksen opetus. Ravitsemuspassin kaltaisista testeistä saadaan hyvä työkalu opetuksen tueksi ja osaamisen ylläpitämiseksi.