”Ihana nähdä ja kokea, miten ihmisten aito välittäminen ja läsnäolo kantavat hedelmää” : nuorten ja vanhempien kokemuksia Kaupunkileiristä

Abstract

Opinnäytetyön tutkimuskohteena oli Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvatalon Kaupunkileiri-niminen työmuoto Tampereella. Tarkoituksena oli tutkia asiakkaiden kokemuksia ja työmuodon vaikutuksia heihin, jotta työmuodon kehittäminen mahdollistuisi tulevaisuudessa. Lisäksi tarkoituksena oli tulosten perusteella pohtia, kuinka työmuotoa voisi kehittää, jotta se istuisi paremmin osaksi nuorten ja perheiden peruspalveluita. Työmuodon taustalla voi katsoa olevan pyrkimys ehkäisevään lastensuojeluun sekä nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja sosiaaliseen vahvistamiseen.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla neljää Kaupunkileirille osallistunutta nuorta viimeisenä leiriviikonloppuna tai heti sen jälkeen Nuorten turvatalon tiloissa joulu–tammikuussa 2014–2015 sekä lähettämällä nuorten vanhemmille postitse kyselyt, joista opinnäytetyön tekijälle palautui kaksi. Nuorten haastattelut toteutettiin yksilöteemahaastatteluina ja jokainen haastattelu äänitettiin sekä litteroitiin. Sekä nuorten että vanhempien aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimustuloksista saatujen nuorten kokemusten mukaan Kaupunkileirin vaikutti nuorten asenteiden muuttumisen kautta tunneälyn, yhteistyökyvyn, itsetunnon sekä suvaitsevaisuuden kehittymiseen. Vaikutukset perustuvat nuorten kokemuksiin leirin erityisyydestä, joka koostui vertaisryhmän ja ohjaajien kanssa yhteisestä osallistavasta tekemisestä, vuorovaikutuksesta sekä yllätyksellisyydestä, jonka ansiosta leirillä oleminen koettiin arjesta poikkeavana toimintana. Vanhemmat kokivat nuoren hyötyneen leiristä, mikä paransi myös kotioloja. Lisäksi vanhemmat kokivat saavansa omaa aikaa, ja heidän osallisuuden kokemuksensa lastensa elämään lisääntyi. Kehitysehdotuksena vanhemmat toivoivat ohjausta jatkon suhteen.

Vertaisryhmän kanssa vuorovaikutuksessa olemisen voidaan todeta kasvattavan nuorten sosiaalista pääomaa ja tuloksissa ilmenevän itsetunnon kohoamisen mahdollisesti lisäävän nuorten rohkeutta toimia sosiaalisissa tilanteissa. Leiri myös mahdollistaa osallisuuden kokemuksen turvallisessa ryhmässä, jossa saa mahdollisuuden saman sukupuolen aikuisen roolimalliin. Leirin voidaan todeta tukevan välillisesti myös vanhemmuutta. Kaupunkileiri tukimuotona näyttäisi hyödyttävän parhaiten perheitä yhdessä perheen muiden tukimuotojen kanssa. Tämän vuoksi kehittämiskohteena voisikin olla työmuodon liittäminen vielä paremmin osaksi perheiden peruspalveluiden ketjua, esimerkiksi pohtimalla Kaupunkileirin kohderyhmän rajaamista selkeästi.

The research subject of this thesis was one form of work in the Emergency Youth Shelter of Finnish Red Cross in Tampere called The Camp for Youth in an Urban Environment. The purpose was to survey the clients’, the young people’s and the parents’, experiences and the effects of the form of the work on them to enable the improvement of the form of the work in the future. Another purpose was to discuss, how the form of the work could be improved to attain suitable inclusion among the basic services of the youth and the families. The aim of that form of work is preventive child protection together with social assertion and prevention of social exclusion of youth.

The data of this qualitative research were collected by interviewing the young attendances of the camp at the last or immediately after the last camp weekend. The thematic interviews were conducted at the facilities of the Emergency Youth Shelter in Tampere between December 2014 and January 2015 and the parents were sent the questionnaires by the mail. The data were content analysed.

According to the results of the young, the camp affected, via changed attitudes, the development of the emotional intelligence, the ability to co-operate, the self-esteem and tolerance. The effects base on the youth’s experiences of the special characteristics of the camp, which consisted of common activities and interaction with the peer group together with the unexpectedness, which caused the divergent experience of the attendance at the camp compared to their routine life. The parents experienced that the youth benefitted from the camp, which improved home life. In addition, the parents experienced to receive more time of their own, and the involvement into their children’s lives increased. As a development proposal parents expressed the guidance for future.

It can be discovered that the interaction with the peer group may increase the youth’s social capacity and the improvement of the self-esteem increase the youth’s courage to act in social situations. The camp also enables experiences of involvement in the safe group with a possibility to be influenced by the same-sex mature role model. In addition the camp indirectly supports the parenthood. The Camp for Youth in an Urban Environment as a preventive form of supportive work seems to affect families the best among other forms of supportive work.