Kiroilevat ämmät ja vahvat naiset : Representaatioita suomalaisista naiskoomikoista

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan suomalaisten naiskoomikoiden representaatioita 2000-luvun alkupuolelta tähän päivään. Työn tarkoitus on pääasiassa analysoida kuuden ammattilaiskoomikon osalta lehtiartikkeleissa sekä festivaaliesittelyissä esiintyviä representaatioita. Lisäksi materiaalina on Heli Sutelan, Pirjo Heikkilän, Lotta Backlundin, Krisse Salmisen, Ida Grönlundin sekä Anitta Ahosen haastattelut. Työn alkupuolella teen myös historiakatsauksen suomalaisen stand up -komiikan historiaan, johon nämä naiskoomikot sijoitetaan.

Tämä työ sijoittuu feministisen tutkimuksen, erityisesti queer-tutkimuksen alueelle. Tarkoituksena on selvittää minkälaisia representaatioita naiskoomikoiden ja huumorin suhteesta rakennetaan. Mitä esityksiä tai kuvia meille on valittu edustamaan naiskoomikkoutta? Lisäksi tämä työ pohtii miksi naiskoomikoita on niin vähän ja mitä naiskoomikko- tai naiskomiikka-termit merkitsevät.

Aineiston analyysin perusteella naiskoomikoiden ja huumorin suhde representoituu itseironisena sekä itsetietoisena. Heitä kuvataan vahvoina ja harvinaisina sekä outoina. Osittain he voivat kuitenkin itse vaikuttaa representaatioihinsa, jolloin kuva näistä naisista laajenee heidän haluamaansa suuntaan, positiivisiksi representaatioiksi.

This thesis explores Finnish female comedians’ representation in the media from the beginning of the 21st century to 2015. This paper mainly analyses the representation of six professional female comedians in newspaper articles and festival brochures. Female comedians Anitta Ahonen, Lotta Backlund, Ida Grönlund, Pirjo Heikkilä, Krisse Salminen and Heli Sutela have been interviewed for this paper. Also a brief overview of Finnish stand up comedy’s history featuring the abovementioned female comedians has been included.

This thesis belongs to the area of feminist studies and especially queer studies. The main aim was to find out what kind of representations exist between female comedians and humour. Another objective was to establish what kind of performances or images have been chosen in the media to represent female comedians. This paper also contemplates why there are so few female comedians and also what the terms “female comedian” and “female comedy” actually mean.

Based on the analysis of the material, the relationship between humour and female comedians represents itself as an ironic and a selfconscious one. Female comedians are described concurrently as strong, rare and strange. The comedians can partially influence their representations themselves, and that is when the overall image of these women expands towards a more desirable direction, into positive representations.