Lapsilähtöisyys varhaiskasvatuksessa. : "Hei hoitotäti, en minä oo ihminen, minä oon poika!"

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvattajien näkemyksiä lapsilähtöisyydestä, miten lapsilähtöisyys huomioidaan päiväkodissa sekä millainen toimintaympäristö päiväkodissa tukee lapsilähtöisyyttä. Tavoitteena oli lisätä tietoa aiheesta ja samalla herätellä päiväkodin henkilökuntaa pohtimaan lapsilähtöisyyteen liittyviä asioita omassa työssään. Teoreettisessä viitekehyksessä perehdyttiin lapsilähtöisyyden taustaan sekä lapsilähtöisyyteen, lapsikeskeisyyteen, lapsen osallisuuteen ja lapsilähtöiseen varhaiskasvatuksen toimintaympäristöön. Tutkimuksen kohderyhmänä oli pienen päiväkodin neljä lastentarhanopettajaa. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisenä haastattelututkimuksena. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla purkamalla haastatteluvastaukset lapsilähtöisyyden ja lapsilähtöisen toimintaympäristön teemojen alle. Tutkimuksessa havaittiin, että varhaiskasvattajat tunsivat runsaasti lapsilähtöisyyden elementtejä, mutta kokivat vaikeaksi toteuttaa niitä käytännössä. Lapsilähtöisyyden keskeisiksi asioiksi nähtiin lapsen kohtaaminen, kuuleminen ja yksilöllinen huomiointi sekä mielipiteiden ja kiinnostuksen kohteiden kunnioittaminen. Lapsen kuulemisen ja aidon kohtaamisen koettiin vaativan varhaiskasvattajilta herkkyyttä. Lapsen näkemistä subjektina ja aloitteentekijänä, ei tuotu kovin selkeästi esiin. Lapsilähtöisyyden toteutumisen esteenä nähtiin muun muassa arjen rutiinit, kiire, tilojen epäkäytännöllisyys ja piintyneet asenteet. Lapsilähtöisyyden lisäämistä päiväkodissa pidettiin tavoiteltavana asiana. Lapsen ottaminen jo suunnitteluvaiheessa mukaan toimintaan nähtiin lapsen viihtyvyyttä ja oppimista parantavana tekijänä.

The purpose of this bachelor´s thesis was to examine the early childhood education professionals’ experiences of child-oriented education in daycare, how the child-oriented approach is taken into account in a daycare center, as well as what kind of operating environment supports the child-oriented approach in a daycare centre. The aim was to increase knowledge of the topic and at the same time to make the daycare personnel to think about the child-oriented approach in their own work.

The theoretical framework dealt with the backgrounds and the concept of child-oriented approach. Also child-orientedness, child´s participation and child-oriented early childhood environment were dealt with. The target group of the research was four kindergarten teachers in a little daycare centre. The thesis was carried out with a qualitative research interview. The data were analyzed with content analysis method.

The research results show that early childhood educators had knowledge of many elements related to child-oriented approach, but found it hard to put them into practice. The key areas of the child-oriented approach include encountering the child, hearing the child, individual approach and respect. Hearing the child´s voice and a genuine encounter was felt to require sensitivity from the early childhood educators. Factors hindering the implementation of the child-oriented approach include daily routines, hurry, the impractical facilities and stubborn attitudes. Increasing the use of child-oriented approach was felt to be a good aim in daycare. The child should be included in the planning stage – this promotes the child's learning and wellbeing in daycare.