Kaksoisdiagnoosipotilaan hoidon integroinnin arviointi päihdepoliklinikalla

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkoitus oli arvioida kaksoisdiagnoosipotilaan hoidon integroinnin toteutumista helsinkiläisillä päihdepoliklinikoilla. Tavoitteena oli saada tietoa hoidon integroinnin kehittämiseksi.

Aineistonkeruu tapahtui kaksoisdiagnoosipotilaan hoidon integroinnin mittaukseen ja arvioon kehitetyllä Dual Diagnosis Capability in Addiction Treatment -mittarilla (DDCAT). Mittarilla pisteytettiin päihdepoliklinikan toimintaa ja lisäksi analysoitiin haastatteluaineisto sisällönanalyysin periaatteita noudattaen. Haastatteluun osallistui päihdepoliklinikoilta neljä (4) sosiaali- ja terveysalan työntekijää. Haastatteluun osallistuneet tekevät päihdepoliklinikalla potilaan kliinistä hoitoa sekä lähiesimiestyötä.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että helsinkiläisillä päihdepoliklinikoilla on kykyä kaksoisdiagnoosipotilaan hoitoon, vaikka hoidon integraatio ja toiminnan järjestämisen rakenteet vaihtelivat alueittain. Henkilöstö on moniammatillista ja yksiköissä on potilaan mahdollista saada erityistyöntekijöiden hoidollisia tapaamisia sekä konsultaatiota hoidon aikana tarpeen mukaan. Potilaan hoitoon on alueittain vaihtelevasti tarjolla vertaistukiryhmiä sekä kokemusasiantuntijoita. Hoitoa tukeviin vertaisryhmiin ohjataan rutiininomaisesti, sen sijaan potilaan jatkohoitoon kaivattiin linjauksia ja struktuuria. Johto kannustaa henkilöstöä mielenterveyshoidon koulutuksiin, mutta spesifiä 2dg- potilaan hoitoon ja siihen liittyvää lääkehoidon koulutusta ei koettu olevan tarjolla.

Tulokset osoittivat, että 2dg-potilaan hoidon integroinnin haasteet päihdepoliklinikoilla ovat mielenterveyshoidon tarpeen arviossa, hoidon toteutuksessa sekä dokumentoinnissa. Koettiin tärkeäksi saada mielenterveyden arvioon mittareita ja yhteisiä hoitomenetelmiä Tulosten perusteella kehittämishaasteena 2dg-potilaan hoidon integroinnissa on palvelukokonaisuuden sujuvuus ja jatkohoidon turvaaminen, joka vaatii hoitoprosessin selkiyttämistä, mallintamista sekä hoidon osaamisen vahvistamista. Henkilöstö tarvitsee koulutusta potilaan mielenterveysoireiden arvioon sekä erilaisten mittarien käyttöönottoa potilaan hoidon eri vaiheisiin.

The purpose of this thesis was to evaluate the implementation of treatment integration for dual diagnosis patients at substance abuse outpatient clinics in Helsinki.

The aim was to collect information for the development of treatment integration. Data collection was done by using the Dual Diagnosis Capability in Addiction Treatment (DDCAT) index, which was developed to measure and evaluate dual diagnosis patient treatment integration. This index was used to score the operations of the substance abuse outpatient clinic. In addition, interview material was analysed by following content analysis principles. Interviews were conducted with substance abuse outpatient clinic care staff: four (4) social and health care em-ployees. The interviewed staff work in clinical patient care and immediate supervisory work.

The results of this thesis show that substance abuse clinics in Helsinki have the ability to provide dual diagnosis patient care, although the treatment integration and organizational structures vary regionally. The staff is multiprofessional and the care units provide therapeutic meetings and consultations with specialized social workers when necessary. Variable regional peer support groups and experts by experience are available for patient care. Pa-tients are routinely directed to peer groups that support treatment, however, follow-up patient treatment requires structure and policies. Management encourages staff to take mental health care training sessions, although, specific dual diagnosis patient treatment and related pharmacologal treatment was perceived to be unavailable.

The results show that the challenges met in substance abuse clinics regarding 2dg-patient treatment are manifested in mental health care assessment, care execution and documen-tation. It was deemed important to receive mental health assessment indicators and shared care methods. Based on the results, the development challenge for 2dg-patient treatment integration is service process fluency and to secure follow-up care, which will require clarification and modelling of the care process, as well strenghtening care skills. Staff requires training in assessing mental health disorders and in utilizing different indeces during various care stages.