Masennusta sairastavien iäkkäiden potilaiden kokemuksia kotiutumisesta psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta avohoitoon

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää iäkkäiden masennuspotilaiden kokemien kotiutumisprosessien heikkouksia ja vahvuuksia potilaan näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä hoitohenkilökunnan tietoisuutta siitä, millaisia tietoja ja ohjeita iäkkäät masennuspotilaat tarvitsevat siirtyessään psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta avohoitoon. Tavoitteena oli lisätä hoitohenkilökunnan osaamista ja ymmärrystä iäkkäiden potilaiden tarpeita kohtaan. Näin ollen hoitotyötä voidaan kehittää ja sen laatua parantaa. Mikäli tulevaisuudessa tutkimustuloksia hyödynnetään ja iäkkäiden potilaiden tarpeet otetaan entistä enemmän huomioon, voi ikäihmisten kotona selviytymisaika pidentyä ja pysyvän laitoshoidon tarve viivästyä. Näillä toimilla voidaan tukea ikäihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua sekä tuoda yhteiskunnalle säästöjä. Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään psykiatrista hoitoa, masennusta sekä ikääntymisen tuomia muutoksia. Tutkimus on kvalitatiivinen ja sen aineisto kerättiin kyselylomakkeella. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysia. Kyselylomake sisälsi myös strukturoituja kysymyksiä, joiden sisältö analysoitiin manuaalisesti. Kyselyyn vastasi kuusi iäkästä masennuspotilasta, jotka olivat kotiutumassa psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta avohoidon piiriin. Tutkimus toi esiin tarpeen kehittää masennusta sairastavien ikääntyneiden kotiutumisprosessia. Kehittämistarpeet liittyvät kotiutumisen suunnitteluun sekä potilaiden ohjaukseen ja tiedonsaantiin. Potilaille tulisi järjestää entistä enemmän kotiutumispalavereita, joihin osallistuisi potilaan lisäksi myös tämän omaiset. Potilaat tarvitsevat entistä enemmän tietoa sairaudestaan, lääkityksestään sekä siitä, miten tulisi toimia, mikäli kotona selviytyminen tuntuu vaikealta. Lisäksi potilaat olisivat toivoneet psykiatristen sairauksien lisäksi tietoa somaattisista ongelmistaan.

The purpose of the research was to find out what the strengths and weaknesses in patient discharge are from the elderly depressed patients´ point of view. The aim of the research was to increase awareness of the nursing staff about what kind of information and instructions elderly patients with depression need when they are discharged from specialized psychiatric care to outpatient care. The aim was to increase the nursing staff’s knowledge and understanding of the needs of the elderly patients. Thus nursing can be developed and the quality of nursing can be improved. If the results of this research are used in the future and the elderly patients` needs are taken more into account, the period of time elderly people manage at home can be lengthened and the need for permanent institutionalized care can be delayed. These actions can support the wellbeing and quality of life of elderly people and bring savings.

The theoretical framework deals with psychiatric care, depression and the changes related to ageing. The study is qualitative and the material was collected with a questionnaire. The material was analyzed using inductive content analysis. The questionnaire also included structured questions which were analyzed manually. The questionnaire was answered by six elderly patients with depression who were discharged from specialized psychiatric care to outpatient care.

This research showed that there is a need to develop the patient discharge of elderly people with depression. The development needs related to the planning of the patient discharge and the patient guidance and information flow. Patients should be organized more meetings where the patient discharge is planned. The meetings should be participated by both the patients and their relatives. The patients need more information about their disease, medication, and how patient should act if coping at home seems difficult. In addition, the patients would also have wanted to have information also about their somatic problems.