Alaraajaproteesia käyttävän kuntoutujan toimintamahdollisuuksiin ja motivoitumiseen vaikuttavat tekijät : kaksi tapausesimerkkiä
Eerola, Pinja; Räisänen, Noona (2015)
Eerola, Pinja
Räisänen, Noona
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015121420512
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015121420512
Tiivistelmä
Alaraaja-amputaatiokuntoutus on monitahoinen prosessi, jossa toimintakyky tulisi käsittää eri osa-alueiden vuorovaikutteisena kokonaisuutena. Amputaatiokuntoutuksen vaikuttavuutta on yleisesti arvioitu fyysisen toimintakyvyn näkökulmasta. Viimeaikaiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, ettei tämä näkökulma ole riittävä. Opinnäytetyö oli osa vuosina 2014–2015 toteutuvaa valtakunnallista Vaikuttavat tavat -hanketta (VATA). Hankkeen tavoitteena on edesauttaa sosiaali- ja terveysalaa kehittämään ja käyttämään näyttöön perustuvia, vaikuttavia menetelmiä ja käytäntöjä palveluissaan.
Opinnäytetyön tavoitteena oli muodostaa kaksi tapausesimerkkiä, jotka kuvailisivat alaraaja-amputaation läpikäyneen kuntoutujan arjen toimintamahdollisuuksiin ja toimintaan motivoitumiseen vaikuttavia yksilö- ja ympäristötekijöitä. Lisäksi tapausesimerkeissä tarkasteltiin inhimillisen toiminnan mallin seulonta-arvioinnin (MOHOST) ja toimintaan motivoitumisen arviointimenetelmän (VQ) soveltuvuutta asiakasryhmän toimintamahdollisuuksien ja motivoitumisen arvioinnissa.
Työn ja tapausesimerkkien teoreettisen viitekehyksen muodostivat ICF-luokitus ja inhimillisen toiminnan malli (MOHO). Tapausesimerkkien tuottamisprosessi rakentui teoriaan ja lähdekirjallisuuteen perehtymisestä, aineistonkeruusta (haastattelut ja havainnointiarviointi), aineiston analyysistä ja teemoittelusta sekä tapausesimerkkien sisällön muodostamisesta. Aineistoa kerättiin haastattelemalla kuutta alaraaja-amputoitua kuntoutujaa. Haastatelluista valittiin perustellusti hyvin pärjäävä ja ei-niin-hyvin pärjäävä kuntoutuja, jotka toimivat tapausesimerkkien pohjana. Ei-niin-hyvin pärjäävän kuntoutujan toimintaa havainnoitiin lisäksi MOHOST- ja VQ-arviointimenetelmillä. Kuntoutujien tuottamaa aineistoa analysoitiin ympäristö- ja yksilötekijöiden mukaisesti teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Havainnointiarviointien tulokset teemoiteltiin.
Tuottamisprosessi toteutui systemaattisesti, ja siihen liittyvät valinnat olivat tarkkoja ja perusteltuja. Ei-niin-hyvin pärjäävän ja hyvin pärjäävän kuntoutujan tapausesimerkkejä vertaamalla havainnollistuu käytännön kautta ympäristö- ja yksilötekijöiden vaikutus asiakasryhmän toimintamahdollisuuksiin ja motivoitumiseen sekä yksilötekijöiden merkitys näihin.
Opinnäytetyön tavoitteena oli muodostaa kaksi tapausesimerkkiä, jotka kuvailisivat alaraaja-amputaation läpikäyneen kuntoutujan arjen toimintamahdollisuuksiin ja toimintaan motivoitumiseen vaikuttavia yksilö- ja ympäristötekijöitä. Lisäksi tapausesimerkeissä tarkasteltiin inhimillisen toiminnan mallin seulonta-arvioinnin (MOHOST) ja toimintaan motivoitumisen arviointimenetelmän (VQ) soveltuvuutta asiakasryhmän toimintamahdollisuuksien ja motivoitumisen arvioinnissa.
Työn ja tapausesimerkkien teoreettisen viitekehyksen muodostivat ICF-luokitus ja inhimillisen toiminnan malli (MOHO). Tapausesimerkkien tuottamisprosessi rakentui teoriaan ja lähdekirjallisuuteen perehtymisestä, aineistonkeruusta (haastattelut ja havainnointiarviointi), aineiston analyysistä ja teemoittelusta sekä tapausesimerkkien sisällön muodostamisesta. Aineistoa kerättiin haastattelemalla kuutta alaraaja-amputoitua kuntoutujaa. Haastatelluista valittiin perustellusti hyvin pärjäävä ja ei-niin-hyvin pärjäävä kuntoutuja, jotka toimivat tapausesimerkkien pohjana. Ei-niin-hyvin pärjäävän kuntoutujan toimintaa havainnoitiin lisäksi MOHOST- ja VQ-arviointimenetelmillä. Kuntoutujien tuottamaa aineistoa analysoitiin ympäristö- ja yksilötekijöiden mukaisesti teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Havainnointiarviointien tulokset teemoiteltiin.
Tuottamisprosessi toteutui systemaattisesti, ja siihen liittyvät valinnat olivat tarkkoja ja perusteltuja. Ei-niin-hyvin pärjäävän ja hyvin pärjäävän kuntoutujan tapausesimerkkejä vertaamalla havainnollistuu käytännön kautta ympäristö- ja yksilötekijöiden vaikutus asiakasryhmän toimintamahdollisuuksiin ja motivoitumiseen sekä yksilötekijöiden merkitys näihin.