Terveyden- ja sairaanhoitajien arvio rokotusosaamisestaan ja täydennyskoulutustarpeestaan

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa, millaiseksi terveyskeskuksissa työskentelevät terveyden- ja sairaanhoitajat arvioivat rokotusosaamisensa. Tarkoituksena oli lisäksi selvittää, millaisesta rokotusosaamiseen liittyvästä täydennyskoulutuksesta he arvioivat hyötyvänsä eniten. Tavoitteena oli tuottaa aiheesta luotettavaa ja ajantasaista tietoa, jota voi hyödyntää käytännön työelämässä sekä terveydenhuollon ammattilaisille tarkoitettujen koulutusten suunnittelussa ja järjestämisessä. Rokotusosaamisesta ja terveydenhuollon täydennyskoulutuksen järjestämisestä on julkaistu Suomessa vain vähän tutkittua tietoa.

Opinnäytetyö on osa muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Rokotusohjelmayksikön kanssa yhteistyössä toteutettua ROKOKO-hankkeessa viimeistellyn Rokotusosaamisen koulutuskokonaisuuden implementoinnin tukeminen -hanketta. Hankkeen tavoitteena on yhdenmukaistaa ja vahvistaa terveydenhuollon ammattilaisten rokotusosaamista.

Aineisto kerättiin syksyllä 2015 sähköisellä kyselylomakkeella neljän eri puolella Suomea sijaitsevan kaupungin terveyskeskuksista. Kysely lähetettiin vastaajille sähköpostitse terveyskeskuksista saatujen yhteyshenkilöiden välityksellä. Kyselyyn osallistui yhteensä 219 terveyden- ja sairaanhoitajaa.

Tuloksista ilmenee, että terveyden- ja sairaanhoitajat arvioivat rokotusosaamisensa pääosin hyväksi. He arvioivat osaavansa aseptiset toimintatavat, aikuisen rokottamisen sekä lihaksensisäisen rokotustekniikan. Vastaavasti anafylaktisen reaktion hoidon hallinnassa, imeväisen rokottamisessa ja ihonsisäisen rokotustekniikan hallitsemisessa he kokevat puutteita. Terveyden- ja sairaanhoitajat kokevat tarvitsevansa täydennyskoulutusta eniten maahanmuuttajien, matkailijoiden ja erityisryhmien rokottamisesta sekä epävarmasti rokotuksiin suhtautuvien asiakkaiden ohjaamisesta. He arvostavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta rokottamiseen liittyvän tiedon tarjoajana. Suurin osa terveyden- ja sairaanhoitajista on motivoituneita osallistumaan rokottamista koskevaan täydennyskoulutukseen ja he arvioivat hyötyvänsä eniten kerran vuodessa järjestettävästä koulutuspäivästä. Opinnäytetyön tuloksia voidaan jatkossa hyödyntää muun muassa suunniteltaessa terveydenhuollon ammattilaisille tarkoitettua täydennyskoulutusta.

The purpose of this study was to identify registered public health nurses and nurses' assessments of their own skills in vaccination competence. The purpose was also to figure out what kind of continuing education in vaccination competence they would benefit the most. The aim of this study was to provide reliable and comprehensive information, which can be used in a daily working life and in organizing and planning continuing education for health care professionals. There is only a little researches into the vaccination competence and organizing continuing education for health care professionals.

We gathered data for this study by using an electronic questionnaire in autumn 2015. The respondents were public health nurses and nurses who were working in health care centers in four different cities in Finland. The final data consisted of 219 public health nurses and nurses’ answers.

The results showed that public health nurses and nurses assessed their vaccination competence rather high. They assessed themselves good with aseptic practices, giving vaccine for the adult and with intramuscular vaccine technique. On the other hand they felt that they do not have sufficient know-how of handling anaphylactic reaction, giving vaccine for the baby and intradermal vaccine technique. The focus group assessed to need the most continuing education with vaccinating immigrants, travelers and special groups and with guiding clients who relate insecure to vaccines. Public health nurses and nurses valued the information what the National Institute for Health and Welfare in Finland offer about vaccination. Most of the public health nurses and nurses were motivated to participate in continuing education and expressed their wish that training would take place approximately once a year. In the future, these results could be beneficial for planning continuing education for health care professionals.