Sairaanhoitajien kokemuksia mentoroinnista

Abstract

Sairaanhoitajia poistuu terveydenhoitoalalta jäämällä eläkkeelle ja siirtymällä toisille aloille. Tulevaisuuden haasteita on taata ammattiosaaminen ja riittävä työvoima. Haasteina ovat myös onnistunut rekrytointi, työssä jaksamisen turvaaminen sekä alalla jatkaminen. Tässä työssä etsittiin vastauksia kysymykseen, minkälaisia kokemuksia sairaanhoitajilla on mentoroinnista. Tavoitteena on hyödyntää saatua tietoa uuden työntekijän tai opiskelijan perehdytyksessä.

Opinnäytetyö toteutettiin soveltaen kirjallisuuskatsauksen menetelmiä. Aineisto kerättiin Medic, Cinahl, Medline tietokannoista sekä manuaalisena hakuna. Valitut artikkelit olivat englanninkielisiä ja niiden kokonaismäärä oli 15. Tässä työssä sovellettiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmiä aineiston analysoinnissa.

Aineisto luokiteltiin viiteen yläluokkaan ja edelleen viiteentoista alaluokkaan. Tulokset kertoivat mentorointisuhteen kehittymisestä, vuorovaikutuksesta ja sen tuomista hyödyistä, oppimista tukevasta mentoroinnista sekä kokemuksista liittyen mentorina toimimiseen. Mentorin ominaisuuksista kertovat tulokset käsittelivät arvostettuja mentorin piirteitä ja tapoja toimia, sekä rakentavaa vuorovaikutusta.

Tulokset mentorin roolista kertoivat mentorin roolin sisällöstä, roolin kehittymisestä ja roolissa toimimisesta. Mentoroinnin hyödyistä kertovat tulokset käsittelivät mentoreiden ja mentoroitavien kokemia hyötyjä sekä mentoroinnin vaikutuksia työhön ja työtyytyväisyyteen. Mentoroinnin haasteet liittyivät kokemuksiin ja asenteisiin, resursseihin, rahoitukseen ja rekrytointiin sekä aikaan.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että sekä mentorin että mentoroitavan yhteinen sitoutuminen ja heidän avoimen vuorovaikutuksen rakentuminen luo pohjan mentorointisuhteelle. Mentorointi tulisi nähdä voimavarana, joka edistää koko työyhteisön ja potilaiden yhteistä hyvää ja antaa vahvistusta työnroolien ja tehtävien hallintaan. Mentorointi tukee työssä jaksamista ja työpaikassa jatkamista ja se vaikuttaa myös hoidon laatuun ja työn tuottavuuteen. Voidaan siis todeta mentoroinnin olevan keino, jolla voitaisiin vastata työvoiman alalla pysymiseen. Tuloksista nousi mentoroinnin haasteeksi ajan riittämättömyys. Olisiko mahdollista kartoittaa uuden sairaanhoitajan ja opiskelijan osaaminen ja kehittymistarpeet ennalta, jotta mentorointi voisi painottua niihin asioihin, jotka nousevat ensisijaisiksi?

Nurses experiences of mentoring

Nurses leave the health care sector by retiring and moving on to other areas. Future challenges consist of ensuring the professional expertise and sufficient labour. The challenges also include successful recruiting, securing the ability to cope at work as well as staying within the sector.

Purpose: The aim of this study was to describe nurses' experiences of mentoring. This study sought to answer the question of what kind of experiences nurses have on mentoring. The aim is to make use of the received information on orientating new employees or students.

Methods: This thesis has been carried out by applying the methods of literature review. The data was collected from Medic, Cinahl, Medline and manual search. The selected articles were written in English and their total number was 15. Inductive content analysis was applied for data analysis in this work.

Results: The data was divided into five main categories and further into fifteen sub-categories. The results revealed the development of the mentoring relationship, the interaction and its benefits, mentoring and its support in learning as well as the experiences as working as a mentor. The results about the characteristics of mentoring dealt with valued features of a mentor, ways of acting and constructive interaction. The results of the mentoring role told about the contents and development of mentoring and about acting as a mentor. The results regarding mentoring challenges related to experiences and attitudes, resources, funding and recruitment as well as time.

Conclusions: Based on these results it can be concluded that both the mentor and the mentee and their shared commitment to open interaction forms the basis for the mentoring relationship. Mentoring should be seen as a resource that contributes to the whole work community and the common good of the patients. It also provides confirmation of job roles and tasks management. Mentoring supports coping and job continuation and it also affects the quality of care and labour productivity. It can therefore be noted that mentoring is the means by which to respond to the workforce stability. From the results rose the issue of time and its inadequacy related to mentoring. Would it be possible to chart the skills and development needs in advance of new nurses and students, so that mentoring could focus on those issues that are of a priority?