Fysioterapian asiantuntijoita tulevaisuuteen : Fysioterapiakoulutuksen tuottaman asiantuntijuuden arviointi Oulun seudun ammattikorkeakoulussa

Abstract

Kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää Oulun seudun ammattikorkeakoulun fysioterapian koulutusta työelämän, fysioterapeuttiopiskelijoiden ja fysioterapian opettajien yhteistyönä. Tavoitteena oli työelämän, fysioterapian koulutusohjelman sekä eri toimijoiden oppiminen, uuden tiedon rakentuminen ja uuden toimintamallin kehitysehdotusten tuottaminen. Tutkimusosan tehtävänä oli kuvailla minkälaista fysioterapian asiantuntijuutta Oulun seudun ammattikorkeakoulun fysioterapian koulutus tuottaa sekä minkälaista työelämän asiantuntijoiden ja koulutuksen välinen yhteistyö oli.

Kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksen periaatteiden mukaan yhdistäen tutkimus ja kehittäminen. Prosessiin kuului koulutuksen tuottamaa asiantuntijuutta ja työelämäläheisyyttä kartoittava kyselytutkimus sekä yhteiskeskustelutilaisuus, jossa koulutuksen ja työelämän asiantuntijat laativat tutkimustulosten pohjalta fysioterapiakoulutuksen kehittämisehdotuksia. Kehittämistyöhön osallistui Oulun seudun ammattikorkeakoulun valmistumisvaiheen fysioterapeuttiopiskelijoita, fysioterapian opettajia sekä alueella toimivia fysioterapeutteja. Laadullinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysi menetelmällä ja määrällinen SPSS Statistics 19 tilasto-ohjelmalla.

Tutkimuksen mukaan opiskelijat saivat fysioterapeuttikoulutuksessa hyvän teoreettisen tietopohjan ammattiin, mutta teorian yhdistämisessä käytäntöön oli haasteita. Opetuksessa korostui vahvasti teoria ja kädentaitojen harjoittelu jäi vähäiseksi. Teorian ja käytännön integroituminen edellyttää, että opettajat kehittävät tulevaisuuden koulutusta yhdessä opiskelijoiden ja fysioterapeuttien kanssa. Lisäksi koulutuksen tulisi sisältää enemmän aitoja asiakastilanteita. Koulutuksen ja työelämän yhteistyö arvioitiin vähäiseksi, eikä yhteistyölle ollut rakentunut vakiintuneita toimintatapoja ja kanavia. Tutkimuksessa tuotettua tietoa hyödynnettiin tilaisuudessa, jossa pienryhmissä keskusteltiin aiempaa avoimemman ja tiiviimmän työelämäyhteistyön kehittämisen, opintojen rakenteiden ja sisältöjen sekä opetusmetodien suunnittelusta ja kehittämisestä. Keskustelu tuotti koulutuksen kehittämisehdotukset. Koulutuksen antaman asiantuntijuuden kiinnittyminen enemmän fysioterapian käytännön työhön edellyttää jatkossa kiinteää yhteistyötä ja yhteiskehittämistä.

The aim of the development project was to develop the physiotherapy training at OUAS as a collaborative effort between teachers and students of physiotherapy and the working life. The goal was for all to learn, gain new information and to produce suggestions for developing a new model for operation.. The purpose of the study segment was to depict the kind of expertise the physiotherapist training produces, and the cooperation between experts of both education and the working life.

The development project was carried out according to the principles of activity analysis, by combining research and development. The process included a survey for charting the expertise produced by the education and its closeness to working life, and a group conversation wherein experts of both education and professional life devised development recommendations for physiotherapist education based on research data. The qualitative data was analyzed with a content analysis method, while quantitative data was processed with the SPSS Statistics 19 software.

According to the study students received a good theoretical knowledgebase during their education, but faced challenges with applying this theory in practice. Theoretical aspects were strongly emphasized in the education, whereas the teaching of manual skills was left to a minimum. The integration of theory and practice requires that teachers further develop future education in cooperation with students and professional physiotherapists, in addition to which the training should involve more genuine interactions with customers.. The collaboration between education and professional working life was evaluated to be low, and no established methods or channels for this type of collaboration had been founded. Information produced in the study was utilized in a session where small groups discussed further developing a more open and tightly-knit work community, improving the structuring and content of study in the field, and the planning and development of teaching methods. This discussion produced the suggestions for developing education. Firm collaboration and joint development are the prerequisites of better connecting the expertise gained from physiotherapy education to practical work.