Kunnianloukkauksen dekriminalisointi : Tarpeellisuus ja toteutusvaihtoehdot

Abstract

Kunnianloukkausrikoksien määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Internetin ja sosiaalisen median käytön yleistyminen on lisännyt rikoksentekomahdollisuuksia ja mahdollistanut loukkauksien laajalle leviämisen. Kunnianloukkaukseen syyllistyminen ja laajan vahingon aiheuttaminen on siis helpompaa kuin koskaan. Kuitenkin vain murto-osassa ilmoitetuista tapauksista nostetaan syyte. Suuressa osassa tapauksista syyttäjä rajoittaa esitutkinnan vähäisyys- tai kustannusperusteella.

Työn tavoitteena oli tutkia kunnianloukkauksen dekriminalisoinnin tarpeellisuutta ja luoda kriteerit sellaiselle järjestelmälle, jolla kunnian suoja voitaisiin toteuttaa ilman rikosoikeudellista sääntelyä. Tutkimusmenetelmiksi valittiin lainopillinen tutkimus, sääntelyteoreettinen tutkimus sekä tilastollinen tutkimus. Dekriminalisoinnin aiheellisuutta tutkittiin selvittämällä dekriminalisointia ilmiönä sekä tulkitsemalla kunnianloukkauskriminalisoinnin hyväksyttävyyttä kriminalisointiperiaatteiden valossa. Kunnian suojan turvaamista tutkittiin hahmottelemalla kriteerejä vaihtoehtoiselle ratkaisumallille ja selvittämällä vahingonkorvausoikeuden soveltuvuutta kunnianloukkaustapauksien käsittelyyn, jonka yhteydessä pohdittiin tapauksien selvittämistä sovittelujärjestelmissä. Tehty tilastollinen tutkimus on tyypiltään kuvaava tutkimus, jolla haettiin empiiristä tietoa kriminalisointien yleisestävästä vaikutuksesta. Lainopillisessa sekä sääntelyteoreettisessa tutkimuksessa käytettiin lähteinä asiaankuuluvaa kirjallisuutta, lakeja ja hallituksen esityksiä. Lisäksi lähteinä käytettiin valtakunnansyyttäjän ja oikeusministeriön julkaisuja sekä internet-lähteitä.

Kriminalisointiperiaatteiden valossa perusmuotoisen kunnianloukkauksen dekriminalisointi voitaisiin nähdä aiheellisena, mutta törkeän tekomuodon dekriminalisointiin ei nähty aihetta. Pelkän perusmuotoisen teon dekriminalisointi voisi kuitenkin aiheuttaa käytännön ongelmia. Vaihtoehtoisen järjestelmän tulisi olla rikosoikeudellista järjestelmää moraalisesti hyväksyttävämpi, tehossaan rikosoikeudellista järjestelmää kohtuullisissa määrin lähestyvä sekä kohtuullisin kustannuksin toimeenpantavissa oleva. Kunnianloukkaus kytkeytyy vahvasti perus- ja ihmisoikeuksina turvattuihin yksityiselämän suojaan ja sananvapauteen. Julkisen vallan velvollisuus edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista sekä vaatimus oikeusturvasta tulisi siten ottaa huomioon vaihtoehtoisessa järjestelmässä. Kunnianloukkaussääntely rajoittaa sananvapautta, jonka vuoksi sääntelyn tulisi noudattaa perustuslakivaliokunnan muotoilemia perusoikeuksien yleisiä rajoitusedellytyksiä. Asiassa tulisi myös huomioida vaihtoehtoisen järjestelmän käyttämisestä loukatulle aiheutuvat kustannukset sekä se, että loukattu ei aina tiedä loukkaajan henkilöllisyyttä. Dekriminalisointi voisi vaikuttaa myös molempien osapuolien motivaatioon osallistua sovitteluun.

The amount of defamation crimes has doubled in the 2000s. With the internet and social media becoming more common, individuals have more opportunities to commit a crimes and inflict more damages to the victims. Regardless this tendency, only a fraction of defamation cases are proceeded against. The prosecutor restricts pretrial investigation in majority of cases with the grounds of their insignificance and cost base.

The first objective of this thesis was to examine the possibility to decriminalise defamation of character. The second objective of this thesis was to create criteria for an alternative system which could protect honor. Research methods consisted of legal dogmatics, regulative theoretical research and quantitative research. Justification for decriminalisation was examined by exploring decriminalisation as a phenomenon and by interpreting the acceptability of criminal regulations concerning defamation through principles of criminalisation. A way to protect honor was examined by outlining criteria for an alternative system and by finding out if cases could be dealt with in the civil law system as action for damages. Concerning that this study also investigates how defamation cases could be resolved in conciliation procedures. Quantitative research was descriptive and its purpose was to get empirical information on the deterrent purpose of the defamation criminalisations. Juridical and regulative theoretical research utilized relevant literature, laws and government bills. Other sources included publications from the Office of the Prosecutor General and Ministry of Justice as well as internet sources.

In the light of the principles for criminalisation it could be justified to decriminalise less aggravated defamation. In the light of those same principles decriminalisation of aggravated defamation did not seem well-grounded. Decriminalisation of only less aggravated defamation could raise practical problems. The alternative system should be morally more acceptable than the criminal law system. Effectiveness of the alternative system should approach the effectiveness of the criminal law system and moreover it should be possible to implement the alternative system with reasonable expenses. Defamation is closely connected to protection of privacy and freedom of speech which are protected as civil and human rights. Therefore public authorities’ responsibility to guarantee basic rights and liberties and human rights as well as protection under the law should be noted in this alternative system. Regulations on defamation restrict the freedom of speech and therefore it should fulfill general restriction prerequisites of basic rights established in practice by the Committee for Constitutional Law. The legislator should also take into account that the injured party is not always aware of the identity of the party causing damages. Decriminalisation could also have effects on both parties’ motivation to participate in the conciliation.