Terveydenhoitajien kokemuksia varhaisen vuorovaikutuksen havainnoinnista ja tukemisesta
Mäenpää, Laura (2016)
Mäenpää, Laura
Vaasan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602092036
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602092036
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyönä tehdyn tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajien kokemuksia varhaisesta vuorovaikutuksesta, kykyä havaita varhaisen vuorovaikutuksen puutteellisuutta sekä tapoja tukea varhaista vuorovaikutusta. Opinnäytetyössä selvitettiin millä tavoilla terveydenhoitajat havainnoivat ja tukevat varhaista vuorovaikutusta, millaiseksi he arvioivat omat valmiutensa toimiessaan varhaisen vuorovaikutuksen parissa ja millainen merkitys varhaisella vuorovaikutuksella on lapsen elämään. Lisäksi selvitettiin varhaisen vuorovaikutuksen haasteita.
Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin kyselylomakkeiden avulla tammikuussa 2015. Kyselylomake sisälsi sekä likert-asteikolla olevia kysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Tutkimukseen osallistui 19 terveydenhoitajaa Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueelta. Likert–asteikolla saadut vastaukset analysoitiin numeraalisesti käsin ja avoimista kysymyksistä saadut tulokset analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tutkimustulokset osoittavat, että terveydenhoitajilla on yhtäläinen käsitys varhaisen vuorovaikutuksen tärkeydestä sekä lapsen kehitykselle että itsetunnon ja minäkuvan kehitykselle. Lisäksi perusturvalla ja kiintymyssuhteilla katsottiin olevan suuri merkitys lapsen kehitykselle. Raskaudenaikaisen vuorovaikutuksen havainnoimisessa pidettiin tärkeänä mielikuvien kehittymistä. Lapsen synnyttyä ilmeiden, eleiden, äänensävyn ja katsekontaktin ilmaistiin kertovan paljon vuorovaikutuksen laadusta.
Varhaisen vuorovaikutuksen tukemisessa käytettiin positiivisen palautteen antoa ohjaamisen ja mallittamisen rinnalla.Valmiudet havainnoida, puuttua ja tukea varhaista vuorovaikutusta koettiin pääsääntöisesti hyviksi. Suurimmaksi huoleenaiheeksi terveydenhoitajat nostivat reagoimattomuuden lapsen viesteille mekaanisen käsittelyn lomassa. Raskauden alkuun, kulkuun ja synnytykseen liittyneet vaikeudet ja niiden heijastuminen varhaiseen vuorovaikutukseen koettiin haastavana arjessa jaksamisen ja vanhemmuuteen sitoutumisen ohessa.
Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin kyselylomakkeiden avulla tammikuussa 2015. Kyselylomake sisälsi sekä likert-asteikolla olevia kysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Tutkimukseen osallistui 19 terveydenhoitajaa Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueelta. Likert–asteikolla saadut vastaukset analysoitiin numeraalisesti käsin ja avoimista kysymyksistä saadut tulokset analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tutkimustulokset osoittavat, että terveydenhoitajilla on yhtäläinen käsitys varhaisen vuorovaikutuksen tärkeydestä sekä lapsen kehitykselle että itsetunnon ja minäkuvan kehitykselle. Lisäksi perusturvalla ja kiintymyssuhteilla katsottiin olevan suuri merkitys lapsen kehitykselle. Raskaudenaikaisen vuorovaikutuksen havainnoimisessa pidettiin tärkeänä mielikuvien kehittymistä. Lapsen synnyttyä ilmeiden, eleiden, äänensävyn ja katsekontaktin ilmaistiin kertovan paljon vuorovaikutuksen laadusta.
Varhaisen vuorovaikutuksen tukemisessa käytettiin positiivisen palautteen antoa ohjaamisen ja mallittamisen rinnalla.Valmiudet havainnoida, puuttua ja tukea varhaista vuorovaikutusta koettiin pääsääntöisesti hyviksi. Suurimmaksi huoleenaiheeksi terveydenhoitajat nostivat reagoimattomuuden lapsen viesteille mekaanisen käsittelyn lomassa. Raskauden alkuun, kulkuun ja synnytykseen liittyneet vaikeudet ja niiden heijastuminen varhaiseen vuorovaikutukseen koettiin haastavana arjessa jaksamisen ja vanhemmuuteen sitoutumisen ohessa.