Ilmanvaihdon lämmöntalteenottoratkaisuja korjauskohteissa
Pelttari, Esa (2016)
Pelttari, Esa
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602112121
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602112121
Tiivistelmä
Korjattaessa vanhaa rakennusta ja uusittaessa sen ilmanvaihtojärjestelmää on huomioitava ympäristöministeriön asetus 4/13 koskien rakennusten energiatehokkuuden parantamista korjaus- ja muutostöissä. Tämä 1.6.2013 voimaan tulleen asetuksen mukaan ilmanvaihtojärjestelmä on varustettava poistoilmasta lämpöä talteen ottavalla järjestelmällä, jonka lämmöntalteenoton vuosihyötysuhde on vähintään 45 %.
Kuhunkin ilmanvaihtojärjestelmään sopivin ja paras lämmöntalteenottojärjestelmä on valittava aina kohdekohtaisesti. Tavoitteena on kuitenkin varustaa mahdollisimman suuri osuus rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmistä poistoilman lämmön talteenotolla.
Ilmanvaihtokoneiden valinta on toisaalta nykyisin entistä helpompaa, sillä aika monella ilmanvaihtokoneiden valmistajalla on jo yleisessä käytössä olevia mitoitusohjelmia. Toisaalta koneiden ja lämmöntalteenotto järjestelmän valintaa kuhunkin kohteeseen parhaiten sopivaksi, huomioiden lämmön talteenoton hyötysuhteet ja koneiden sähkötehokkuus- eli SFP-luvut, on entistä haastavampaa, koska konevalmistajia on monia. Lisäksi ilmanvaihtourakoitsijat yleensä tarjoavat eri valmistajan koneita, mitä ilmanvaihtosuunnitelmissa on esitetty. Valitsemalla ilmanvaihtokoneikko, jonka SFP-luku on pienempi, saadaan myös yleensä parempi lämmöntalteenoton vuosihyötysuhde.
Mikäli ilmanvaihtokonetilat sallivat, ilmanvaihtokoneet voidaan valita vielä väljemmiksi kuin määräykset SFP-luvusta edellyttävät. Tällöin on syytä muistaa että ilmanvaihtokanaviston painehäviöt täytyy minimoida mitoittamalla kanavisto niin väljäksi kuin tilat antavat myöden. Jos tilat ovat matalia eikä ilmanvaihtokanavien asennuskorkeutta ole paljoakaan, täytyy tällöin miettiä esimerkiksi useampien ilmanvaihtokoneiden käyttöä, jolloin konekohtaiset kanavat ovat pienempiä ja kanavisto lyhyempi.
Kuhunkin ilmanvaihtojärjestelmään sopivin ja paras lämmöntalteenottojärjestelmä on valittava aina kohdekohtaisesti. Tavoitteena on kuitenkin varustaa mahdollisimman suuri osuus rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmistä poistoilman lämmön talteenotolla.
Ilmanvaihtokoneiden valinta on toisaalta nykyisin entistä helpompaa, sillä aika monella ilmanvaihtokoneiden valmistajalla on jo yleisessä käytössä olevia mitoitusohjelmia. Toisaalta koneiden ja lämmöntalteenotto järjestelmän valintaa kuhunkin kohteeseen parhaiten sopivaksi, huomioiden lämmön talteenoton hyötysuhteet ja koneiden sähkötehokkuus- eli SFP-luvut, on entistä haastavampaa, koska konevalmistajia on monia. Lisäksi ilmanvaihtourakoitsijat yleensä tarjoavat eri valmistajan koneita, mitä ilmanvaihtosuunnitelmissa on esitetty. Valitsemalla ilmanvaihtokoneikko, jonka SFP-luku on pienempi, saadaan myös yleensä parempi lämmöntalteenoton vuosihyötysuhde.
Mikäli ilmanvaihtokonetilat sallivat, ilmanvaihtokoneet voidaan valita vielä väljemmiksi kuin määräykset SFP-luvusta edellyttävät. Tällöin on syytä muistaa että ilmanvaihtokanaviston painehäviöt täytyy minimoida mitoittamalla kanavisto niin väljäksi kuin tilat antavat myöden. Jos tilat ovat matalia eikä ilmanvaihtokanavien asennuskorkeutta ole paljoakaan, täytyy tällöin miettiä esimerkiksi useampien ilmanvaihtokoneiden käyttöä, jolloin konekohtaiset kanavat ovat pienempiä ja kanavisto lyhyempi.